*

Tauno Tiusanen

Tuottavuus ei nouse käskemällä

Tuottavuus on tuotettujen tavaroiden ja palveluiden suhde niiden tuottamiseen käytettyjen panosten arvoon. Rikkaissa maissa on korkea tuottavuus, kun taas köyhissä maissa tuottavuus on matala. Välimeren yli kannattaa tulla vaikka henkensä uhalla, jotta pääsisi pakoon alhaisen tuottavuuden aiheuttamaa köyhyyttä.

 

Suomen hyvinvointivaltio elää jatkuvasti yli varojensa. Kansainvälinen kilpailukyky ei ole Suomessa huippuluokkaa. Taloudellinen kasvu on ollut maassa jo pitkään erittäin heikkoa. Viime vuosikymmenellä koettu lama ei ole kääntynyt vahvaksi nousukaudeksi.

 

Taloustieteissä kasvua tarkasteltiin pitkään pääoman näkökulmasta. Skotti James Watt keksi höyrykoneen vuonna 1775, jonka johdosta teollinen vallankumous alkoi. Länsimaissa rahaa jäi säästöön, mikä mahdollisti fyysisen pääoman kasautumisen. Logistiikka kehittyi rautateiden myötä. Uusiin tehtaisiin löytyi työvoimaa maaseudun liikaväestöstä. Palikat olivat paikoillaan talouskasvulle ja sen seurannalle.

 

Vasta 1950-luvulla taloustieteissä havaittiin, että fyysisen pääoman lisääntyminen ja teollisuustyövoiman kasvu eivät selittäneet kaikkea taloudessa tapahtuvaa kasvua. Määrällisten kasvutekijöiden ohella vaikutti laadullinen parantuminen: tehtyä työtuntia kohden tehtiin entistä enemmän tuotteita. Tuottavuus tuli mukaan kuvaan. Edesmennyt Olavi Niitamo oli keksimässä tuottavuuden osuutta talouskasvuun. Viimeiset työvuotensa hän vietti Tilastokeskuksen johtajana.

 

Fred Taylor (1856–1915) oli amerikkalainen insinööri, joka koko ikänsä mietti, miten työn ja työvälineiden yhdistelmällä saataisiin paras aikaan mahdollinen lopputulos. Taylorismi on tärkeä osa länsimaista taloushistoriaa.

 

Ekonomistien työkalupakkiin on jo ajat sitten tullut uusi työkalu, jota kutsutaan inhimilliseksi pääomaksi (human capital). Investoinnit lisäävät fyysistä pääomaa. Tässä lisäyksessä määrä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan laatu. Oman sukupolveni aikana teknologia on kehittynyt huikeasti. Periaatteessa jokainen uusi kone ja uusi tuotantolinja on entistä parempi, koska se sisältää inhimillistä pääomaa, ts. teknologista kehitystä. Taustalla on koulutuksen ja tuotekehittelyn ponnistukset.

 

Nykyisin ei siis voida enää puhua työvoimasta ja pääomasta kahtena erillisenä tuotannontekijänä. Tietotaitoa tarvitaan jatkuvasti jokapäiväisessä työssä. Insinöörien ja teknikkojen on pidettävä olemassa oleva konekanta käyttökunnossa. Fyysisen työn määrä on länsimaissa jatkuvasti laskenut.

 

Nykyisin taloustieteissä puhutaan kokonaistuottavuudesta (total factor productivity, TFP), joka sisältää lähes kaikki talouskasvun taustatekijät, kuten talouden maantieteellinen sijainti, ilmasto, infrastruktuuri, oikeusjärjestelmä, poliittinen tilanne, jne. Osaan näistä tekijöistä voi vaikuttaa talouspolitiikalla, osaan ei. Esimerkiksi Venäjän läheisyys voi kansantaloudelle olla etu tai haitta.

 

Jokainen maa kilpailee kansainvälisesti investoinneista. Kokonaistuottavuus vaikuttaa investointien sijoittumiseen.

 

Viime vuonne Suomessa pääomissa poistot olivat suurempia kuin investoinnit. Tältä osin kehitykseen on saatava käänne. Kansainväliset investoinnit ovat talouskasvun edellytys.

 

Vaalien jälkeen Suomessa ilmoitettiin, että tuottavuutta on nostettava. Se auttaisi myös palkkatason nostamisessa ja valtiontalouden tasapainottamisessa. Samalla todettiin, että tuottavuuden nostaminen julkisen sektorin toimenpitein on vaikeaa.

 

Kylmän sodan aikana noin kolmannes ihmiskunnasta pyrki nostamaan tuottavuutta keskusjohtoisen talouden kautta ja siten voittamaan talousjärjestelmien välisen kilpailun elintason osalta. Väkirikas Kiina luopui keskusjohtoisesta taloudesta vuoden 1970-luvun lopulla, kun Deng oli korvannut Maon maan johtajana. Deng säilytti kommunistipuolueen yksinvallan, mutta hajautti taloudellisen päätöksenteon. Uusi ”sekatalous” on saanut Kiinassa aikaan valtavan talousihmeen.

 

Itäisessä Euroopassa Neuvostoliiton satelliitit karsastivat talouden uudistamista joten siirtymä ekstensiivisestä, tuotannon tekijöitä lisäävästä talouskasvusta intensiiviseen, tuottavuuden nousuun nojaavaan talouskasvuun epäonnistui. Tuloksena oli systeemin murtuminen vuonna 1989 ja tuskallinen siirtymäkausi markkinatalouteen.

 

Sosialismin emämaassa, Neuvostoliitossa, tehtiin laaja analyysi talouden pysähtyneisyydestä 1980-luvun puolivälissä sosiologi Tatjana Zaslavskajan toimesta. Nuorehko puoluejohtaja Mihail Gorbatshov pyrki perestroikan myötä uudistamaan supervallan taloutta moderniin muotoon, mutta epäonnistui hankkeessaan. Johtavan puolueen vanhoillinen siipi ei ollut valmis talouden uudistumiseen. Tuloksena oli Neuvostoliiton hajoaminen ja talousjärjestelmän muutos kussakin entisen emämaan 15 osavaltiossa yrityksen ja erehdyksen kautta markkinatalouteen.

 

Talouden tulevaisuudesta keskusteltiin yllättävän avoimesti kaikissa systeemin maissa. Keskusteluissa kysyttiin, tiedänkö mitä yhtäläisyyttä on kummituksilla ja tuottavuudella. Oikea vastaus tähän vaikean kysymykseen oli selvä: molemmista puhuttiin kyllä paljon, mutta kummastakaan ei kellään ollut selviä havaintoja.

 

Zaslavskajan mukaan  Neuvostoliiton loppuvuosina noin 80 prosenttia insinööreistä työskenteli byrokratiassa. Kommunistisella kaudella Tšekkoslovakian elintaso taantui suhteellisesti eniten maailmassa. Idän osapuoli hävisi kylmän sodan talouskilpailun, ratkaiseva kilpailulaji oli tuottavuus.

 

Tuottavuutta ei voi käskeä ylhäältä. Innovaatiot on saatava aikaan pääosin yrityssektorilla. Taustalla on inhimillinen pääoma.

 

Suomen taloudella on hyvät edellytykset päästä kasvu-uralle, mikä edellyttää tuottavuuden kohenemista. Jos tässä ei onnistuta, on mahdollista, että koulutettu työvoima poistuu maasta. Silloin Suomelle jää koulutuksesta koituva lasku maksettavaksi, kun taas hyöty valuu ulos. Tämä vaara on olemassa kaikissa korkean verotuksen maissa.

 

Taloudessa kasvu on saatava käyntiin ja valtion talous tasapainoon, jotta tulevaisuuden näkymät kirkastuvat. Avain näiden asioiden ratkaisuun löytyvät vain tuottavuutta kohentamalla, sekä yrityssektorin kautta, että julkista sektoria tehostamalla.

 

Vuonna 1973 öljyn hinta nelinkertaistui. Tämä oli onnenpotku öljymaille, jotka rikastuivat kuin tuotteen arvo moninkertaistui ja panosten arvot pysyivät suhteellisen vakaina. Tuottavuus nousi räjähdysmäisesti. Koska Suomessa ei ole öljyä, vastaavaa onnenpotkua voi joutua odottelemaan melko pitkään. Metsäteollisuuden tuotteet eivät arvossa koskaan nelinkertaistu. Kilpailukykyä on tarjottavan tuotteen tai palvelun arvon kasvun odottelun sijaan haettava arvioimalla ja laskemalla panosten arvoja. Globaali talous ei ole reilun pelin kenttä, joten pienten maiden on sopeuduttava vallitseviin olosuhteisiin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Hyvä Tohtori

Tätä ei voine selkeämmin sanoa: "Tuottavuus on tuotettujen tavaroiden ja palveluiden suhde niiden tuottamiseen käytettyjen panosten arvoon."

Kiitos siitä, että tuotte asian esille.

Jos Suomessa nyt käy niin, että tuottavuus kasvaa, mutta, kuten näyttää, menekki ei kasva, miten tasapaino palkkatyövoiman määrän ja tuotannon määrän välillä saavutetaan?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#1
Mitäs Jouko jos kokeiltaisiin myydä tuotteet ulkomaille? Taitaa olla Joukolle liian innovatiivinen ajatus.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

En tiennytkään sinun olevan ihan tohtori. Onneksi olkoon! Vai oletko taas joku noista sivupersoonista?

Petteri Hiienkoski

Hyvä kommentti!

Terminologia on tärkeä selvittää. Käsittääkseni nykyongelma ei sinänsä ole tuottavuudessa vaan ennen muuta kysynnän puutteessa, etenkin vientikysynnän puuutteessa.

Teoriassa tuottavuuden parantamisella voidaan edesauttaa hintakilpailukykyä, jos tuotteiden hintoja näet lasketaan. Työvoimakustannukset ovat periaatteessa yksi mahdollisuus.

Jos tuottavuus on jo korkealla tasolla, palkkojen laskeminen tai työajan pidentäminen, ovat huonoja keinoja. Mikä vientikysynnän paranemisessa näet voitetaan, se kotimaisen kysynnän vähenemisessä helposti hävitään.

Yksi vaihtoehto voisi olla palkanalennus ja vastaava palkkaveron alennus kompensaationa. Vaikeaa käytännössä.

Ratkaisevaa on kuitenkin se, kenen kanssa maailmalla kilpaillaan. Kilpailukykyä pitää hakea omista vahvuuksista tuottamalla tavaroita ja palveluita, joita muut eivät joko tuota lainkaan tai tuottavat kalliimmalla hinnalla tai huonommalla laadulla. TKI-toiminnan merkitys korostuu!

Ja vaikka kaikki muut asiat olisivat kohdillaan, mikään ei auta, elleivät tuotteet koskaan tavoita potentiaalia ostajia...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

juuripa tuo kysyntä. kun tuotteet eivät vedä ulkomaille mutteivat omankaan kansan taskuun

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Yhdysvaltalainen tutkimus 2009:Peirson, Porath

Tutkimuksessa selvitettiin, miten ihmiset reagoivat siihen, kun organisaatiossa ei eletä ihmisiksi.

Vaikka tutkimuksessa tutkittiin lähinnä huonon johtamisen seurauksia työyhteisössä, voitaneen johtopäätöksiä soveltaa EK:n toiveisiin ja odotuksiin Suomessa työajan pidennyksen ja työsopimusten heikentämisen suhteen.

%/työntekijöistä

84% laski tarkoituksella työpanostaan.
47% laski tarkoituksella työhön käyttämäänsä aikaa.
38% laski tarkoituksella työnsä laatua.
80% hukkasi työaikaa murehtiessaan tapahtunutta.
66% sanoi, että heidän suoritustasonsa laski.
78% sanoi, että heidän sitoutumisensa organisaatioon laski.
25% myönsi siirtäneensä turhautumisensa asiakkaisiin.

Tutkimus suoritettiin tekemällä kysely 800 johtajalle ja työntekijälle 17 toimialalla.

EK:n toiveiden mukaiset muutokset saisivat aikaan 10% säästön.

Sen sijaan tuottavuus saattaisi jopa romahtaa aikaisempaan verrattuna.

Miettikää nyt hyvät herrat toisenkin kerran edes yhtä kvartaalia pidemmälle.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Olisivat vielä jatkona tutkineet, kuinka monelle tulos oli yllätys. Taitaisi lähennellä 1 %:a

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kunpa Juha-Pekka Kososen poimima listaus tavoittaisi hallitusneuvottelijat ja myös jonkun EK:n johtajista.

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Tiusanen on täysin oikeassa. Valtiovallalla ei ole (tällä hetkellä) käytännössä mitään keinoja tuottavuuden nostamiseksi. Ei yrityksiä tai työntekijöitä voi vain käskeä tekemään työnsä enemmän tai paremmin. Ja jos palkkaa lasketaan ja/tai työaikaa lisätään, käy kuten Juha-Pekka Kosonen yllä luetteli. Porukkaa ketuttaa palkan alennus, jolloin töitä tehdään huonommin tai vähemmän.

Aina kun puhutaan tuottavuudesta kansantalouden tasolla, pitää muistaa että Suomi on antanut pois ainoan varmasti toimivan keinon suhteellisen tuottavuuden parantamiseksi.

Eli jos Suomella olisi oma valuutta ja oma keskuspankki, olisi suhteellista tuottavuutta suhteessa kilpailijamaihin helppo ja nopea parantaa. Itse asiassa omalla kelluvalla valuutalla tämä tahahtuisi melko lailla automaattisesti.

Ruotsin kelluva kruunu heikkeni finanssikriisin jälkeen yli 20% suhteessa euroon. Ruotsissa tuotettujen tuotteiden kilpailukyky euromaissa tuotettuihin tuotteisiin parani siis tämän prosentin verran.

Myös Suomen oma kelluva valuutta olisi heikentynyt v. 2009 paikkeilla vähintään 20%, jolloin vientiyritysten hintakilpailukyky olisi parantunut, eikä nyt nähtyä teollisuuden alasajoa tai ulosliputusta, lähes 100 000 työpaikkaa, oltaisi nähty ainakaan samassa mitassa.

Tämä kaikki on aivan peruskauraa kansantaloustieteessä. Nimimerkki "Tyhmyri" kirjoitti aiheesta tuoreen blogin osoitteeseen: https://tyhmyri.wordpress.com/

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Suomi on maailmantilastoissa 4. sijalla kilpailukykyvertailussa. Vientimme ongelma ei ole vientituotteen hinta, vaan vientituote itse. Ja siihen ei palkanalennus auta.

Mämmi ei mene maailmalla kaupaksi, vaikka sitä tehtäisiin ilmaiseksi.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Jouko. Mikä estää kehittämästa kiinostavia tuotteita vientiin?

Onko Suomen koulujärjestelmässä valuvika vai kansa tyhmää ja saamatonta?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #10

Hyvä kysymys. Ja vastauskin on: niitähän kehitetään koko ajan. Ongelma on, että innovatiivisilla ihmisillä harvoin on pääsy pääomiin, joita kontrolloivat arvokonservatiivit savupiippumiehet. Manastyksekästä innovaatiota ei tarvitse etsiä Vihaisia Lintuja kauempaa.

Tosiasia on, että Suomella ja Suomen ulkomaankaupalla menee hyvin. Keskeinenn ongelma on, että Suomen tuloerot ovat eliitin mielestä liian pienet, meillä ei ole riittävästi köyhiä. Ja niitä pitää saada lisää, jotta olisimme "eurooppalaisempia".

Hyvä esimerkki Suomen "ongelmista" on toisaalla Puheenvuorossa käyty keskustelu kaupungistumisen merkityksestä kansantaloudelle, jossakeskustelussa todellisuus saa mennä menojaan, kun Helsinskijn kehitysaluetukea halutaan lisätä.

Ongelma ei ole kansa ja sen kuviteltu kyvyttömyys, vaan poliittisen tahdon puute.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #11

näimpä jouko. pääoma ei tavoita kaikkia joilla olisi innovaatioina vientikelpoisia ideoita tai halua perustaa menestyvää yritystä, esim luottotietonsa menettänyt työtön tuskin pystyy äkkiseltään laittamaan pystyyn uutta tuotantolaitosta ja 3D printterikin on vielä hintapuiltaan yläluokkaa

JPK Jäntti

Tyhmyri on kyllä nimensä mukainen. Menneiden aikojen haikailija joka esittää peruuttamista ratkaisuksi, kun pitäisi päästä eteenpäin.

Yhteisvaluutan ongelmat olivat tiedossa etukäteen. Asioita vain ei otettu vakavasi eikä erityisesti Suomessa ole haluttu sopeutua muuttuvaan maailmaan. Tottakai kilpailukyky heikkenee, kun palkat nousevat byrokraattisesti, yritystoiminnan suhteelliset edellytykset heikkenvät kaiken aikaa ja poliitikot hävittävät uskottavuuden rippeensäkin.

Kysymys on vallasta ja vallankäytöstä. Kun esimerkiksi työehtosopimukset ja byrokratia eivät jousta, joustaa työttömyys ja suomalaisten elintaso. Väistämätön sopeutuminen tapahtuu nyt luovan tuhon eli työttömyyden ja elintason laskun kautta.

Devalvaatio ja inflaatio eivät olisi mikään ratkaisu rakenteellisiin ongelmiin eikä näin ole ollut Ruotsissakaan. Ruotsissa on vain ymmärretty tehdä oikeita asioita, kuten myös esimerkiksi Saksassa.

Mutta ei Suomessa.

Kansatalouden peruskauraa on myös uudet tilanteet, joissa vanhat opit eivät toimi.

Petteri Hiienkoski

"Devalvaatio ja inflaatio eivät olisi mikään ratkaisu rakenteellisiin ongelmiin eikä näin ole ollut Ruotsissakaan. Ruotsissa on vain ymmärretty tehdä oikeita asioita, kuten myös esimerkiksi Saksassa."

Hmmm. Eikös Ruotsi ole devalvoinut pariinkiin otteeseen...

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki Vastaus kommenttiin #17

Ruotsi ei ole varsinaisesti devalvoinut 90-luvun alun jälkeen. Käytännössä kruunua on kuitenkin devalvoitettu.

Ruotsin kelluva valuutta on silti devalvoitunut rajusti kahteen otteeseen viime vuosien aikana. Noin vuoden 2009 paikkeilla kruunu devalvoitui euron suhteen yli 20%. Myös nyt viimeisen vuoden aikana Ruotsin keskuspankki on tehnyt politiikkaa, jolla kruunua on heikennetty aivan tarkoiksella. Näin siksi koska euro on heikentynyt suhteessa maailman tärkeimpään valuuttaan eli dollariin, tuohon valuuttojen mittatikkuun.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio Vastaus kommenttiin #27

Jonne NäkkiNäin juuri on. Täällä usein, varsinkin euron vastustajat, hehkuttavat Ruotsin itsenäistä valuuttaa ja kuinka hyvin Ruotsilla menee kun se ei ole eurossa.

Ruotsin kruunun arvo seuraa tarkasti euron arvon liikkeitä. Aina kun euron arvo heikkenee Ruotsin keskuspankki "devalvoittaa" kruunun samassa suhteessa ja harrastaa aktiivista korkopolitiikkaa.

Sen lisäksi Ruotsi elvyttää kuin viimeistä päivää. Elvytyksiä on tehty vuodesta 2009 joka vuosi.

Ruotsi ylivoima Suomeen nähden ei johdu rahasta. Etumatkaa pitää yllä Ruotsin valtion velattomuus, vakaat ja tunnetut globaalit vientiyritykset, mittavat ulkomaiset sijoitukset ja joustavat työmarkkinat ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuus.

Kuka investoisi Suomeen ?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #29

Ruotsin kruunun arvo on sidottu euron arvoon.

Oleellinen kysymys ei ole, kuka sijoittaisi Suomeen, vaan MIKSI IHMEESSÄ joku sijoittaisi Suomeen.

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Nimimerkki "Tyhmyri" on sarkasmia. Tiedän kyllä kuka hän todellisuudessa on. Ja olen aivan 100-varma että tältäkään palstalta ei löydy montakaan kirjoittajaa jonka tietämys kansantaloustieteestä olisi lähellekään samaa tasoa.

Kansantalouden peruskauraa ja nykyaikaa on kansalliset kelluvat valuutat. Omalla kelluvalla valuutalla menestyvät nykymaailmassa lähes kaikki kehittyneet teollisuusmaat (Britannia, Sveitsi, Ruotsi, Norja, USA yms).

Ei Suomalainen media juuri kirjoita siitä miten esim. Ruotsin keskuspankki, Riksbanken tekee aktiivista rahapolitiikka, eli pyrkii vaikuttamaan maan mm. valuutan tasoon, pitääkseen viennin ja talouden vauhdissa.

Euro on eräänlainen talouspoliittinen kokeilu, joka hyödyttää lähinnä vain Saksaa. Euro toimisi hyvin vain täydellisessä liittovaltiossa, jossa verotuksen ja tulonsiirtojen taso saneltaisiin Brysselistä ja rahaa siirrettäisiin jatkuvasti euroalueen rikkaista maista köyhiin maihin. Eli siis myös Suomen budjettivalta, eli finanssipolitiikka annettaisiin Brysselille.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #18

mitäs ne ostelevat ja kuluttavat jotka joutuisivat nälkäpalkala puurtamaan töitä niskalimassa ylipitkääpäivää? eivätkös he silloin ole pois ostovoimasta ja kysynnästä kun nostelevat sosiaalitukia ja seisoskelevat leipäjonoissa samalla kun herrat sääästelevät säästöjään sijoitustilellä ja optioissa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#11
Ja vastauskin on: Ratkaisu on siten suunnitelmatalous.

Miten saat Jouko sen toimimaan?

kai nummi

Lokalahden Jouko kaipaa takaisin YYA:ta , Turkkusta pääkaupungiksi ja oravannahkoja. Suunnitelmatalous lienee myös toivelistalla.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

”.. 80 prosenttia insinööreistä työskenteli byrokratiassa.”

Meillä on vähän sama tilanne. Byrokratian palkkataso suhteessa tuottavuuteen ja rasittavuusasteeseen on imenyt tuottavalta (vienti)sektorilta huippukoulutetut innovatiivit lorvimaan kahvikupin ääreen, jotta palaveroinniksi kutsutaan.

Kirjoitus kokonaisuudessaan oli pysähdyttävä!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Maiden tuottavuutta ei voi vertailla johtuen erilaisista toimialarakenteista. Se olisi kuin vertailisi omenan ja salaatin tuottavuutta. Toimialojen tuottavuutta voi sensijaan vertailla.

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Mittarina maan tuottavuudesta, tai maan valuutan tasosta suhteessa muihin maihin voidaan käyttää vaihtotasetta. Tai vaihtotase on hyvinkin lahjomaton mittari valuutan oikeasta tasosta suhteessa keskimääräiseen tuottavuuteen.

Suomen vaihtotase on ollut miinuksella noin vuodesta 2011 lähtien.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #31

engl. "proxy" = suom. "valtakirja".

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #41

Pöh. Sanakirjoista ei löydy erikoisalojen sanojen merkityksiä. Vrt. VAIKKA VISIO ..

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Toisaalta Neuvostoliiton ja Kiinan modernisoitumisprosessi tapahtui äärimmäisen nopeasti ja valtavalla voimalla. Taustalla on keskusjohtoinen suunnittelu, eli komentotalous. Molemmat maat muuttuivat takapajuisesta maatalousvaltiosta nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi. Stalin esimerkiksi tilasi Amerikasta fordismiin perehtyneeltä suunnittelutoimistolta valmiit suunnitelmat tehtaiden perustamiseksi.

Myös vapaissa markkinatalousmaissa on keskusjohdon suunnittelulla ollut tärkeä rooli teollisuuden muotoutumisessa. Ei kaikki ole vain kasvanut vapaasti, vaan kasvua ovat valtiot määrätietoisesti ohjailleet. Nokian nousussakin Suomessa oli osansa valtion toimenpiteillä ja valitulla painotuksella tehdä Suomesta korkean teknologian ja tuottavuuden, eikä halpatuotannon maa.

Suomi on muiden maiden mukana ollut myös yrittämässä nostaa seuraavaksi menestystarinaksi odotetun bioteknologian aaltoa, mutta tämä on niin meillä, kuin muuallakin maailmassa jäänyt tussahduksesksi, eikä bioteknologiasta ole tullut IT-alan vertaista menestystarinaa.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Luulisi Tauno Tiusasen tietävän, että Suomen ja teollisuuden kilpailukyky on maailman huippua.

Maailman talousfoorumin viime syksyn kilpailukykyvertailussa Suomi sijoittui 144 maan joukossa neljänneksi. Edellä olivat vain Singapore, Yhdysvallat ja Sveitsi.

Suomen ja kaikkien länsimaiden talouksien ennen kokemattoman pitkä tuotannon taantuma ja lama johtuu vuoden 2008 kapitalistisen finanssitalouden ja pääomilla keinottelun haaksirikosta.

Suomen viennin ja talouden romahdus on seurausta maailmanlaajuisesta ja kansallisesta kysyntälamasta.

Työväestön kiristäminen ja kuristaminen on varma reitti ojasta allikkoon. Hetken se lämmittää kuin talvella housuun kuseminen. Mutta mitä sitten?

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Vuonna 2008 sai kyllä alkunsa finanssikriisin nimellä kulkeva taantumasta. Suomen nykyisestä lamasta tuota taantumaa ei voi enää syyttää. Taantuma muuttuu lamaksi jos ei ole keinoja taantuman selättämiseksi tai käytössä olevia keinoja ei haluta/pystytä käyttämään.

Suomessa lamaan joudutiin siksi että Suomella ei ollut keinoja käytettävissään, jolla maailmantalouden muuttuneisiin olosuhteisiin oltaisiin sopeuduttu. Tärkein ja tehokkain keino jolla tämä sopeutus olisi tehty olisi ollut oma kelluva valuutta ja oma keskuspankki ja keskuspankin setelirahoitus. Tätä keinoa käyttivät mm. USA ja Ruotsi. Ja molempien talous on ollut kasvu-uralla jo pitkään.

Kun valuutan joustavuutta tai muuta rahapolitiikan keinoja (keskuspankin setelirahoitus tms.) ei voida käyttää, jää keinoiksi palkkojen ja tulonsiirtojen leikkaukset. Tai raju velkaantuminen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Myös kolmas keino on: veroremontti ja tulonsiirtojenlisääminen. "Sisäinen devalvaatio" voitaisiin helposti toteuttaa, kenenkään varsinaisesti kärsimättä, leikkaamalla yli 100 000 menevistä kokonaisvuosituloista 50 %, joko vapaaehtoisesti tai verottamalla.

Kansantalouden kannalta ehdottomasti paras vaihtoehto.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen Vastaus kommenttiin #28

Homman voisi tehdä toisinkin nostamalla alimpia palkkoja ja jäädyttämällä korotukset johonkin 80 000 vuosituloon. Se tasaisi tuloerioja välittömästi. Korotuksen tason pitäisi olla sellainen, että pienipalkkaiset maksaisivat sen jälkeen enemmän veroja ja silti heille jäisi enemmän rahaa kulutukseen.

Monet ovat huolissaan tällaisesta tuloerojen tasauksesta, kun rahat menisivät sen jälkeen lähinnä ulkomaiseen rihkamaan. Kyllä niihinkin, mutta suurimmalta osalta ruokaan, kun olisi varaa ostaa hieman parempaa. Sama ongelma on edessä, vaikka tasaus toteutettaisiin Heynon esittämällä verotusmuutoksella.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #32

esittämässäsi mallissa on kaksiongelmaa: Ensinnkin tuo palkankorotusraha pitäisi saada jostain. Toiseksi, se kohdistuisi vain niihin, joilla on töitä. Työttömyys ei kuitenkaan ole oma valinta, vaan lähinnä huonoa onnea.

Omassa mallissani, jos se jouduttaisiin toteuttamaan verotuksella, koska isänmaalliset suurituloisemme eivät vapaahetoisesti sitä tekisi, kerätyt verovarat voitaisiin kohdentaa suoraan esim. toimeentulotuen lisäämiseen. Tällöin ostovoima lisääntyisi suoraan niillä, joilla sitä nykyisin on vähiten.

Risto Teittinen

Työn tuottavuutta on yleensä helppo nostaa muokkamalla palkkajärjestelmä tuottavuutta kannustavaksi. Tuloksetkin on yleensä merkittäviä kun keskitytään jalostavan työn tekemiseen taputtelun tai jalanjälkien tekemisen sijaan.

Kyllä Suomen ongelmat kulminoituu pääomien puuttumisen.Tai siihen että pääomin omistajat ovat keränneet ne pois kierrosta ja kanittaa niitä.

Kaupanteko ei kannata. Se taas on seurausta siitä että häviämme aina kuin autokaupan teossa: ostaessa maksamme liikaa ja myydessä saamme liian vähän tuotteen reaaliarvoon nähden. Häviämme koko ajan, emme pysyneet edes Puolan BKT-vauhdussa.

Oma kokemukseni Ruotsista on että siellä suurpääoma on omissa käsissä. Holding-yhtiöt joilla ei ole ainuttakaan työntekijää tahi liikevaihtoa, tahkoaa parissa vuodessa tililleen 10 miljardista 20 miljardiin, siis ilman työvoimaa. Yleensä näillä omistajilla on näitä yhtiöitä kymmenittäin, ja perustetaan koko ajan lisää...(KVG)

Miksi ei meidän suurpääoman omistajat kykene tähän? Ovat kyllä köyhiä maailman mittapuussa.

Kun verotus kohdistuu edelleen ns. työntekijöihin eikä tuloksen tekoon valjastettuihin automaationkoneisiin on tulos tämä. Palkat ei edusta yleensä 4% suurempaa osuutta tehokkaassa tuotantolaitoksessa.

Maamme on kouluttanut henkisen pääoman, ja maksattaa viulut tekijöillä eikä teetättäjillä.

Tämä ei liene oikea suunta.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

Parannan vielä J Heynon ehdotusta: valtiohan voisi liiallisten tulojen lisäksi lunastaa ihmisiltä kaiken sellaisen omaisuuden, jonka Suomen (poliittisesti valittava) 'keskuskomitea' arvioisi ylimääräiseksi !

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Euroopan keskuskomitea eli komissio tekee juuri tätä Suomen suostumuksella ylläpitämällä veroparatiiseja kuten Luxemburg, Belgia, Irlanti ja antamalla ylikansallisten yhtiöiden toimia verovapaasti. Suomen Fortum haastettiin juuri oikeuteen Suomessa ja Ruotsissa veronkierrosta.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Nyt en ymmärrä. Miten tuo liittyy esitettyyn "sisäiseen devalvaatioon"?

Käyttäjän JormaHeinonen kuva
Jorma Heinonen

H.V. Tauno, esitit selkeää tekstiä jälleen - myös herätteellistä.
"Zaslavskajan mukaan Neuvostoliiton loppuvuosina noin 80 prosenttia insinööreistä työskenteli byrokratiassa. Kommunistisella kaudella Tšekkoslovakian elintaso taantui suhteellisesti eniten maailmassa. Idän osapuoli hävisi kylmän sodan talouskilpailun, ratkaiseva kilpailulaji oli tuottavuus." Vähän kaukaa haettu analogia on suomalainen terveydenhoito. Kysyin kokeneelta johtavalta hallinnolliselta lääkäriltä,-missä vika kun ennätyksellisestä lääkäreiden lukumäärästä huolimatta systeemi ei tahdo toimia? Vika on organisaatiossa, hän vastasi. Minua hoiti pitkään alansa huippuspesialisti. Hän valitti, kuinka vähän jäi aikaa varsinaiseen lääkärintyöhön. Ajan syövär lähinnä loputtomat kokoukset ja päätteen ääressä näpertely.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Tuottavuutta on lisätty ainakin satavuotta ja kaikkialla maailmalla tuottavuutta kehitetään.
5% hyppäys tuottavuudessa olisikin saavutus paitsi työaikaa lisäämällä.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos: "Finanssisektori on tunneli, joka ottaa rahaa idiooteilta ihmisille, jotka ovat parempia rahan kanssa."

Tuottavuuden ruoskiminen on tunneli. joka ottaa.....

Käyttäjän JoukoKosonen kuva
Jouko Kosonen

Tauno Tiusanen on maan eturivin suunnitelmatalouksien asiantuntija. Hyvä kolumni. Neuvostoliiton tuottavuutta mitattiin tavaroiden määrillä. Tuotettiin 40 numeron kenkiä 50% enemmän ja ajateltiin, että tuottavuus on kasvanut 50 %. Ei se niin mennyt. Tuottavuudelle saadaan oikea mittari vasta, kun katsotaan, kuinka arvokas tuotanto saadaan tuotantopanoksilla aikaan eli kysyntää, sen makujen ja laadun muutoksia ei voi unohtaa. Niinpä iPhone puhelimet ovat varsin tuottavia Amerikalle, kalliita meille, mutta ihmiset ovat valmiita niistä maksamaan ns. ylihintaa. Suomen pelastusrenkaana pidän koulutusta, tuotekehitystä, jälleenkoulutusta, koulutetun työvoimaan hankintaa ja hyvää markkinointitaitoa. Näihin julkinen valta voi vaikuttaa veropolitiikalla ja viennin edistämistoimilla.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Kun vielä saatais logistiikka kuntoon... niin teollisuus ja kauppakin voisi alkaa kilpailla Ruotsin ja Saksan vastaavilla eduilla:

http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/19485...

markku palonen

Sotien jälkeen, byrokratia alkoi suomessa kasvaa kilvan teolliisen kasvun rinnalla. Poliittiset puolueet jakoivat valtion ja kuntien työpaikkoja toisilleen.
Virkamiehille rakennettiin paremmat suojat työttömyyttä vastaan joka kulminoituu vastuun pakoiluun.
Kun suomessa sitten alkoi lamakausi ei polittiset päättäjät osanneet varautua järjestelmän saneeramiseen jota yksityiset ovat tehneet järjestelmällisesti vuosikausia.

Hyvä esimerkki on kun insinööritoimistoihin tuli tietokoneet suunnittelun avuksi,sai sieltä kenkää parhaimmissa tapauksissa joka toinen(Samaan aikaan eduskunta kaksinkertaisti henkilökuntansa rekrytoidessaan avustajia kansanedustajille).

Pankit,vakuutuslaitokset,poliisi,sairaalat etc ovat rationalisoineet henkilökuntaansa niin että kansalaiset saavat itse hoitaa asioitaan internetin kautta.
Valtio ja kunnat eivät ole pystyneet saamaan aikaan edes yhteen toimivia tietojen käsittely järjestelmiä, joka on toiminut yksityisissä firmoissa jopa n.20 vuotta.
Väkisin työt eivät lisäänny, mutta valtion ja kunnan työt voidaan saneerata.

Käyttäjän askolampikari kuva
Asko Lampikari

Tauno Tiusaselle ja kommentoijille

Tauno Tiussesen määritelmä tuottavuudesta aiheuttaa sekaannusta. Se on lähempänä taloudellisuuden käsitettä kuin tuottavuuden käsitettä. Määritelmässä panokseksi määritellään panoksen arvo. Arvon mitta on raha.Tavarat ja palvelut saatetaan käsittää Tiusasen määritelmässä joko tarkoittavan niiden volyymia tai arvoa. Taloustieteessä tuottavuuden määritelmä kansantalouden ja osatalouksien tasolla on melko yhtenäinen. Se on tiettynä ajanjaksona aikaansaadun tuotoksen ja tuotoksen aikaan saamiseen käytetyn panoksen suhde. Tuotoksella tarkoitetaan määritelmässä reaalista tuotteiden ja palvelujen määrää eikä niiden arvoa samoin kuin panoksellakin.

Sipilän 5 %:n tuottavuushyppäyksessä ja jälkikirjoittelussa näkyy, että tuottavuus on ymmärretty väärin. Tuottavuus ei kasva piirun vertaa, vaikka vuosityöaikaa lisättäisiin miten paljon tahansa. Tuottavuus ei kasva eikä laske myöskään, vaikka lisätyömäärä tehtäisiin ilmaiseksi tai vaikka palkkoja korotettaisiin tai laskettaisiin kuinka paljon hyvänsä. Hintamuutokset eivät vaikuta mitenkään tuottavuuteen. Vuosityöajan lisääminen ilmaiseksi ei välttämättä vaikuta suoraan edes talouskasvuun ja työllisyyteen, koska kysyntä ei kasva ja vuosityöajan pidentäminen vähentää vastaavasti olemassa olevaa työllisyyttä toisaalla. Positiivinen vaikutus talouskasvuun ja työllisyyteen voi tulla tässä tapauksessa ajan oloon viennin kautta hintakilpailukyvyn parantuessa yksikkökustannusten alentumisen johdosta.

Tuottavuuden mittaaminen on kokonaan toinen asia. Siihen on olemassa lukuisia mittausmalleja ja mittaaminen on erittäin laaja ja monitahoinen ongelmakenttä. Suomessa työn tuottavuuden mittaaminen kansantalouden tasolla yksinkertaisimmillaan tapahtuu siten, että kiintehintainen BKT eli tuotos jaetaan tehtyjen työtuntien määrällä. Kiinteähintainen BKT edustaa volyymia, ei siis arvoa ja siihen päästään deflatoimalla BKT:n arvo karsien siten hintamuutosten vaikutukset. BKT lasketaan ns. arvonlisäysmenetelmällä. Siinä kansantalouden tuotantoyksiköiden aikaansaamat (brutto)arvonlisät lasketaan yhteen, jolloin saadaan BKT. Siinä jää huomioimatta ulkopuoliset ostopanokset.

Toimialoittainen kokonaistuottavuuden vertailu parustuu ns. KLEMS-kasvutuotantomenetelmään kansantalouden tilinpitojärjestelmän puitteissa. Siinä otetaan huiomioon kaikki tuotannossa käytettävät panokset: pääoma, työ, energia, materiaalit ja palvelut. Menetelmässä pyritään huomioimaan myös laatutekijät.

Tiusanen puhuu rikkaiden maiden korkeasta ja köyhien maiden matalasta tuottavuudesta. Mitään tieteellisesti yleisesti hyväksyttyä määritelmää maittaisessa vertailussa ei ole tietääkseni olemassa korkeasta ja matalasta tuottavuudesta, vaikka aika yleisesti puhutaankin esimerkiksi matalan tuottavuuden tomialoista. Tuottavuustasojen vertailu maittain tai toimialoittain ei ole mielekästä, koska niin maat kuin toimialatkin ovat erilaisia. Näin kuitenkin tehdään ja vertailulla tarkoitetaan hyvin erilaisia asioita. Matalalla ja korkealla tuottavuuden tasolla tarkoitetaan aika usein hidasta matalaa ja suhteellisen nopeaa korkeaa tuottavuuden kehitystä ajanjaksosta toiseen. Minusta maittaisessa tuottavuusvertailussa on kuvaannollisempaa ja täsmällisempää puhua korkeasta ja matalasta BKT/hlö- tasosta kuin korkeasta ja matalasta tuottavuudesta, vaikka BKT:henkin sisältyy monia puutteita kansantalouden suorituskyvyn ja elintason mittarina.

Tiusasen mukaan tuottavuuden parantamiseksi innovaatiot on saatava aikaan pääosin yrityssektorilla. Suomi sijoittui kolmanneksi Euroopan Unionin innovaatiosuorituskykyä mittaavassa vertailussa, joka julkaistiin 7.5.2015. Kärjessä olivat Ruotsi, Tanska, Suomi ja Saksa, jotka muodostavat ns. innovaatiojohtajien ryhmän ja joiden innovaatiosuorituskyky on reilusti EU-maiden keskiarvon yläpuolella Kansainvälinen arviointiryhmä totesi Suomen innovaatiojärjestelmän vuosia sitten korkeatasoiseksi. Minusta Suomen innovaatiojärjestelmän suurin puute on järjestelmän kapea-alainen organisointi innovaatioresurssien ja sisällön suhteen. Innovaatiotoiminnassa lähdetään siitä, että tutkimus- ja innovaatiotoiminta tapahtuu pääasiassa yrityksissä, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa, kun suurin idea- ja innovaatiopotentiaali on näitten ulkopuolella.

Suurin määrä ideoita ja innovaatioita jää kokonaan hyödyntämättä, koska ei ole systemaattista järjestelmää, joka hyödyntäisi yksittäisten henkilöiden, opiskelijoiden, korkeakouluissa työskentelevien, työttömien, eläkeläisten ideoita ja innovaatioita. Esimerkiksi yrityksissä on paljon henkilöitä, joilla on paljon innovaatioita ja jotka eivät ole työsuhdekeksintöjä ja joita yritys ei hyödynnä. Yksittäinen henkilö ei voi saada mitään yhteiskunnan tukea ellei hän aio perustaa yritystä tai hänellä ei ole osoittaa idean tai keksinnön hydyntäjää yrityksenä. Innovaatiojärjestelmässä on unohdettu tai haluttu unohtaa kokonaan se, etteivät kaikki halua eikä kaikilla ole mahdollisuutta taloudellisten resurssien, iän tms. syyn vuoksi perustaa yritystä. Byrokratia on suurin innovoinnin este

Sisällöllisesti innovaatiotoiminta keskittyy pääosin ns. korkeateknologiaan ja merkittävä yhteiskunnan tuki annetaan surehkoille yrityksille, jotka eivät useinkaan tukea tarvitse.

Käyttäjän JoukoKosonen kuva
Jouko Kosonen

On turhanpäiväistä puhua tuottavuudesta vain volyymeihin pohjautuvilla suureilla. Taloustiede on käyttäytymistiedettä. Kysyntä luo tarjontansa (See) eikä sellaista tarjontaa, jolla ei ole kysyntää voi pitää "tuottavana". No, voidaanhan niitä vääränkokoisia kenkiä tuottaa varastoon ja varaston (huoltotaseen kysyntäerän) muutoshan on osa huoltotaseen tarjonnan puolella, siis BKT:ta.

Talouksia, joiden tieto-taito on alhaista, voidaan aiheellisesti sanoa alhaisen tuottavuuden talouksiksi. Jos talouden kasvupotentiaalia pyritään nostamaan, tulisi pitää huolta, että sektoreita joiden tuottavuuden kasvua voidaan lisätä, yksinkertaisesti suositaan tai panostusta niihin lisätään. Tällaisia aloja ovat perinteisesti teollisuuden alat ja yleensä know how:n vienti, ei niinkään bulkkiteollisuus.

Palvelut ovat tyypillisesti aloja, joiden tuottavuuden kasvua ei pysty nostamaan ja juuri ne synnyttävät talouteen inflaatiopaineita, jäykkyyttä solidaarisen palkkapolitiikan vuoksi. Tälläkin saralla on teknologian kehittyminen tuonut mahdollisuuksia tuottavuuden nostamiseen ns. digitalisaation avulla.

Jos ajattelen, mitä insinööri Sipilä ajaa takaa 5 %:n tuottavuushyppäyksellä, se voisi hienoimmillaan olla satsausta uusille high tech aloille, joilla talouden tuotosta työpanosta kohden voidaan nostaa eli käytännössä tuotantorakenteen muutosta. Mutta saadaanko hallinnon vähentämisen kautta siirrettyä työvoimaa teollisuuteen? Tuottavuuden kokonaistaloudellista hyötyä voidaan joskus pitää huonona, jos mikrotason tuottavuuden lisäykset johtavat vain työttömyyden lisääntymiseen. Hintakilpailukyvyn lisääminen sinänsä alentaa talouden ostovoimaa ja tuottavuutta.

Toimituksen poiminnat