Tuottavuus ei nouse käskemällä

Tuottavuus on tuotettujen tavaroiden ja palveluiden suhde niiden tuottamiseen käytettyjen panosten arvoon. Rikkaissa maissa on korkea tuottavuus, kun taas köyhissä maissa tuottavuus on matala. Välimeren yli kannattaa tulla vaikka henkensä uhalla, jotta pääsisi pakoon alhaisen tuottavuuden aiheuttamaa köyhyyttä.

 

Suomen hyvinvointivaltio elää jatkuvasti yli varojensa. Kansainvälinen kilpailukyky ei ole Suomessa huippuluokkaa. Taloudellinen kasvu on ollut maassa jo pitkään erittäin heikkoa. Viime vuosikymmenellä koettu lama ei ole kääntynyt vahvaksi nousukaudeksi.

 

Taloustieteissä kasvua tarkasteltiin pitkään pääoman näkökulmasta. Skotti James Watt keksi höyrykoneen vuonna 1775, jonka johdosta teollinen vallankumous alkoi. Länsimaissa rahaa jäi säästöön, mikä mahdollisti fyysisen pääoman kasautumisen. Logistiikka kehittyi rautateiden myötä. Uusiin tehtaisiin löytyi työvoimaa maaseudun liikaväestöstä. Palikat olivat paikoillaan talouskasvulle ja sen seurannalle.

 

Vasta 1950-luvulla taloustieteissä havaittiin, että fyysisen pääoman lisääntyminen ja teollisuustyövoiman kasvu eivät selittäneet kaikkea taloudessa tapahtuvaa kasvua. Määrällisten kasvutekijöiden ohella vaikutti laadullinen parantuminen: tehtyä työtuntia kohden tehtiin entistä enemmän tuotteita. Tuottavuus tuli mukaan kuvaan. Edesmennyt Olavi Niitamo oli keksimässä tuottavuuden osuutta talouskasvuun. Viimeiset työvuotensa hän vietti Tilastokeskuksen johtajana.

 

Fred Taylor (1856–1915) oli amerikkalainen insinööri, joka koko ikänsä mietti, miten työn ja työvälineiden yhdistelmällä saataisiin paras aikaan mahdollinen lopputulos. Taylorismi on tärkeä osa länsimaista taloushistoriaa.

 

Ekonomistien työkalupakkiin on jo ajat sitten tullut uusi työkalu, jota kutsutaan inhimilliseksi pääomaksi (human capital). Investoinnit lisäävät fyysistä pääomaa. Tässä lisäyksessä määrä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan laatu. Oman sukupolveni aikana teknologia on kehittynyt huikeasti. Periaatteessa jokainen uusi kone ja uusi tuotantolinja on entistä parempi, koska se sisältää inhimillistä pääomaa, ts. teknologista kehitystä. Taustalla on koulutuksen ja tuotekehittelyn ponnistukset.

 

Nykyisin ei siis voida enää puhua työvoimasta ja pääomasta kahtena erillisenä tuotannontekijänä. Tietotaitoa tarvitaan jatkuvasti jokapäiväisessä työssä. Insinöörien ja teknikkojen on pidettävä olemassa oleva konekanta käyttökunnossa. Fyysisen työn määrä on länsimaissa jatkuvasti laskenut.

 

Nykyisin taloustieteissä puhutaan kokonaistuottavuudesta (total factor productivity, TFP), joka sisältää lähes kaikki talouskasvun taustatekijät, kuten talouden maantieteellinen sijainti, ilmasto, infrastruktuuri, oikeusjärjestelmä, poliittinen tilanne, jne. Osaan näistä tekijöistä voi vaikuttaa talouspolitiikalla, osaan ei. Esimerkiksi Venäjän läheisyys voi kansantaloudelle olla etu tai haitta.

 

Jokainen maa kilpailee kansainvälisesti investoinneista. Kokonaistuottavuus vaikuttaa investointien sijoittumiseen.

 

Viime vuonne Suomessa pääomissa poistot olivat suurempia kuin investoinnit. Tältä osin kehitykseen on saatava käänne. Kansainväliset investoinnit ovat talouskasvun edellytys.

 

Vaalien jälkeen Suomessa ilmoitettiin, että tuottavuutta on nostettava. Se auttaisi myös palkkatason nostamisessa ja valtiontalouden tasapainottamisessa. Samalla todettiin, että tuottavuuden nostaminen julkisen sektorin toimenpitein on vaikeaa.

 

Kylmän sodan aikana noin kolmannes ihmiskunnasta pyrki nostamaan tuottavuutta keskusjohtoisen talouden kautta ja siten voittamaan talousjärjestelmien välisen kilpailun elintason osalta. Väkirikas Kiina luopui keskusjohtoisesta taloudesta vuoden 1970-luvun lopulla, kun Deng oli korvannut Maon maan johtajana. Deng säilytti kommunistipuolueen yksinvallan, mutta hajautti taloudellisen päätöksenteon. Uusi ”sekatalous” on saanut Kiinassa aikaan valtavan talousihmeen.

 

Itäisessä Euroopassa Neuvostoliiton satelliitit karsastivat talouden uudistamista joten siirtymä ekstensiivisestä, tuotannon tekijöitä lisäävästä talouskasvusta intensiiviseen, tuottavuuden nousuun nojaavaan talouskasvuun epäonnistui. Tuloksena oli systeemin murtuminen vuonna 1989 ja tuskallinen siirtymäkausi markkinatalouteen.

 

Sosialismin emämaassa, Neuvostoliitossa, tehtiin laaja analyysi talouden pysähtyneisyydestä 1980-luvun puolivälissä sosiologi Tatjana Zaslavskajan toimesta. Nuorehko puoluejohtaja Mihail Gorbatshov pyrki perestroikan myötä uudistamaan supervallan taloutta moderniin muotoon, mutta epäonnistui hankkeessaan. Johtavan puolueen vanhoillinen siipi ei ollut valmis talouden uudistumiseen. Tuloksena oli Neuvostoliiton hajoaminen ja talousjärjestelmän muutos kussakin entisen emämaan 15 osavaltiossa yrityksen ja erehdyksen kautta markkinatalouteen.

 

Talouden tulevaisuudesta keskusteltiin yllättävän avoimesti kaikissa systeemin maissa. Keskusteluissa kysyttiin, tiedänkö mitä yhtäläisyyttä on kummituksilla ja tuottavuudella. Oikea vastaus tähän vaikean kysymykseen oli selvä: molemmista puhuttiin kyllä paljon, mutta kummastakaan ei kellään ollut selviä havaintoja.

 

Zaslavskajan mukaan  Neuvostoliiton loppuvuosina noin 80 prosenttia insinööreistä työskenteli byrokratiassa. Kommunistisella kaudella Tšekkoslovakian elintaso taantui suhteellisesti eniten maailmassa. Idän osapuoli hävisi kylmän sodan talouskilpailun, ratkaiseva kilpailulaji oli tuottavuus.

 

Tuottavuutta ei voi käskeä ylhäältä. Innovaatiot on saatava aikaan pääosin yrityssektorilla. Taustalla on inhimillinen pääoma.

 

Suomen taloudella on hyvät edellytykset päästä kasvu-uralle, mikä edellyttää tuottavuuden kohenemista. Jos tässä ei onnistuta, on mahdollista, että koulutettu työvoima poistuu maasta. Silloin Suomelle jää koulutuksesta koituva lasku maksettavaksi, kun taas hyöty valuu ulos. Tämä vaara on olemassa kaikissa korkean verotuksen maissa.

 

Taloudessa kasvu on saatava käyntiin ja valtion talous tasapainoon, jotta tulevaisuuden näkymät kirkastuvat. Avain näiden asioiden ratkaisuun löytyvät vain tuottavuutta kohentamalla, sekä yrityssektorin kautta, että julkista sektoria tehostamalla.

 

Vuonna 1973 öljyn hinta nelinkertaistui. Tämä oli onnenpotku öljymaille, jotka rikastuivat kuin tuotteen arvo moninkertaistui ja panosten arvot pysyivät suhteellisen vakaina. Tuottavuus nousi räjähdysmäisesti. Koska Suomessa ei ole öljyä, vastaavaa onnenpotkua voi joutua odottelemaan melko pitkään. Metsäteollisuuden tuotteet eivät arvossa koskaan nelinkertaistu. Kilpailukykyä on tarjottavan tuotteen tai palvelun arvon kasvun odottelun sijaan haettava arvioimalla ja laskemalla panosten arvoja. Globaali talous ei ole reilun pelin kenttä, joten pienten maiden on sopeuduttava vallitseviin olosuhteisiin.

 

taunotiusanen
Lahti

Professori emeritus (Glasgow'n yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Muuten ihan terve. Rasismin vastustaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu