*

Tauno Tiusanen

Hyvinvointia ei voi jakaa jos sitä ei luoda

Läntinen hyvinvointi on syntynyt pääomien kasautumisesta, jota investoinnit ruokkivat.  Suomessa kansantalouden poistot ovat olleet pitkään suurempia kuin investoinnit. Tämä tarkoittaa sitä että pääomakanta pienenee. Joka puolestaan johtaa siihen, että emme voi ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaamme. 

Investoija tekee päätöksensä sen perusteella mistä saa mahdollisimman suuren voiton mahdollisimman pienellä vaivalla. Mielikuvat ovat tältä osin ratkaisevia. Jos Suomen talous on taantumassa, se antaa investoijille huonon kuvan. Investointien vähentyminen taas edelleen heikentää talouden tilaa. Voi siis sanoa että Suomen taloudella on vuosikausia mennyt tasaisen harmaasti, koska se vaikuttaa tasaisen harmaalta. Tilanne ruokkii itse itseään.

Investointi-ilmapiirissä tärkein tekijä on kauppapolitiikka, joka on EU-mailla yhteinen. Tuontia ja vientiä voi harjoittaa EU:n sisällä ilman tullimaksuja. Tämä on Suomelle suuri etu, sillä EU on markkina-alueena suurempi kuin USA.

Myös veroilla on suuri merkitys investointipäätöksiä tehtäessä. Useat maat, kuten Viro ja Irlanti, ovat pitkään tarjonneet yritykselle edullista verotusta. Tämä oli esimerkiksi Irlannin talousihmeen perustekijä maan liityttyä EU:n jäseneksi vuonna 1973.

Inhimillinen pääoma on myös tärkeä investointeihin vaikuttava tekijä. Suomen taloushistorian suurimman teollisuuslaitoksen tarina kertoo siitä, miten vaikeaa inhimillisen ja fyysisen pääoman yhdistäminen on jälkiteollisella kaudella. Teknologista kehitystä ei kannata pysäyttää kun ollaan huipulla.

Hyvinvointivaltioiden rahoitus perustuu progressiiviseen tuloverotukseen. Eräiden mittausten mukaan progression mittakaava Suomessa on maailman jyrkin. Pelkästään todella rikkaiden veroilla yhteiskuntaa ei voi pitää yllä. Näin ollen hyvinvointivaltion ylläpitäjänä toimii korkeasti koulutettu inhimillinen pääoma, jonka ansioita ja erityisesti lisäansioita verotetaan ankarasti.

Suomen talouden kauhuskenaariossa konkreettisten investointien lama jatkuu, mikä rapauttaa edelleen maan fyysistä pääomakantaa. Samalla yritteliäs osa inhimillisestä pääomasta siirtyy maihin, joissa olosuhteet ovat Suomea otollisemmat. Schengen-sopimus luo optimaaliset puitteet inhimillisen pääoman liikkuvuudelle. Myös uuden sukupolven kielitaito antaa hyvät lähtökohdat kansainväliselle liikkuvuudelle. Tässä kauhuskenaariossa julkisen sektorin rahoitus, joka jo nykyisin pyörii pitkälti lainarahalla, luhistuu, koska potentiaalisesti parhaat veronmaksajat häipyvät.

Länsimaiset hyvinvointivaltiot ovat hybridejä, ts. kapitalismin ja sosialismin sekasikiöitä, jotka syntyivät viime vuosisadalla. Kyseessä on huikea taloushistoriallinen saavutus, joka on ehdottomasti säilyttämisen arvoinen. Hyvinvointivaltiot voidaan säilyttää vain siinä tapauksessa, että tuottavat pääomakannat pystytään uudistamaan ja siten pysymään kilpailukykyisinä globaalitaloudessa.

Ruotsissa ja Saksassa, kahdessa hyvinvointimallin pioneerimaassa, sekatalouden kilpailukyvystä on huolehdittu suhteellisen hyvin. Tämä tarkoittaa sitä, että investointi-ilmapiiri molemmissa maissa sallii talouselämän dynamiikan säilymisen. Vain elinkeinoelämän voimin voidaan hyvinvointivaltion rahoituspohja säilyttää terveenä.

Taloudellisesti Suomi on saari. Ulkomaankaupan yhteydessä on turvauduttava merikuljetuksiin. Maamme on kylmä ja harvaan asuttu. Lämpö- ja kuljetuskustannukset ovat asukasta kohden korkeat. Suomessa infrastruktuuri on kuitenkin hyvin toimiva, joskin sen kunnossapito on kallista.

Maantieteelle emme tunnetusti mahda mitään. Suomi ei yksin pysty turvaamaan koskemattomuuttaan kriisin sattuessa. Arvokkaita, korkean teknologian investointipäätöksiä tehdessä tämäkin seikka otetaan huomioon.

Suomen luottoluokitus on edelleen hyvä. Mutta ei enää huippuluokkaa. Luottoluokituksen lasku on huolestuttava merkki, ja vaikuttaa myös investointi-ilmapiiriin. Mikäli investointi-ilmapiiriä ei saada kuntoon, ei Suomella ole enää hyvinvointia jota jakaa.  Investoinnit ovat meille elintärkeitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tämä on sitä talouspuhetta, jota minä vielä ymmärrän. Siitä puuttuvat "kestävyysvaje," "menokehys," "sisäinen devalvaatio," "optimaalinen valuutta-alue" ja monet muut tämän päivän käsitteet, joista en kerta kaikkiaan saa selvää.

Jukka Laine

Energian hinta on ollut poikkeuksellisen alhaalla, mutta Suomessa ei silläkään näytä olevan kasvua piristävää merkitystä.

Rohkenen lisätä vielä huoltosuhteen heikentymisen suurten ikäluokkien eläköidyttyä. Menot kasvavat, vaihtotase heikkenee ja leikkaukset ja säästöt vievät nuorten työpaikat.

Käyttäjän MattiParkkinen kuva
Matti Parkkinen

Osaatko Tauno tai joku muu kertoa, miten investointi-ilmapiiriä voitaisiin aidosti parantaa. Yritysten vero- ym. helpotukset viime vuosina eivät alkuunkaan ole ratkaisseet ongelmaa ja ovat jopa pahentaneet sitä vähentämällä julkisen kuluttamisen potentiaalia. Kotimarkkinoilla kysyntävaje on realiteetti, joka ei innosta yrityksiä kotimaiseen kysyntään perustuviin investointeihin. Voiko ratkaisuna olla sellaiset julkiset investoinnit, joiden avulla parannetaan edellytyksiä vientiä tukevien investointien lisääntymiseen? Hallituksen ajama vaihtoehto: leikkaukset ja palkanalennukset johtavat ainakin lyhyellä aikavälillä itseään tukevaan talouden alasajon kierteeseen.

Juhani Kahela

Kokemuksesta vastaan. Suomi on yrittäjälle verohelvetti, jota johtaa ay-mafia.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Tämä on Suomelle suuri etu, sillä EU on markkina-alueena suurempi kuin USA."

Vapaakauppa olisi Suomelle etu jos Suomessa tuotettaisiin vielä jotakin kaupaksi menevää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyvinvointi on kulutusta, ei sitä voi kasata.
Suomessa verotuksen progressio on jyrkintä alle köyhyysrajan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomalainen hyvinvointi valtio perustuj robin hood maiseen vaurauden ja hyvinvoinnin jakoon tulon siirroin janoten perustuloa ja valtio omisteisuutta. Se ei kuitenkaan sopinut uudelle markkinaliberaalille talouspolitiikalle joka yksityistäisi kuunki taivaalta ja hapenki ilmasta kiihdyttääkseen kasvua ja huutaessaan lisää vapautta kilpailuun. Nykyinen talous politiikka on allerkinen sananvapaudelle, yksilöiden omille mielipiteile, ihmisen tarpeille, teknologian kehitykselle, kansan demokratialle, sekä kaikelle mikä edes vähäänkään muistuttaa sosialismi kommunismia.

Kari Ahlava

Sanottiinhan sitä jo EUhun mentäessä, että Suomi tulee olemaan Euroopan syrjäkylä. Tätä nyt pitäisi jotenkin hyödyntää ja tosiasiat tunnustaa. Sinnehän Eurooppaan ovat nuo poliitikotkin pyrkimässä.

Kenen tätä maata pitäisi rakentaa, muuttavatko nuoret täältä pois? Raukat eivät enää mene merten taa, vaan raukkoja ovat olosuhteiden pakosta tänne jäävät.

Globalismi on tosiasia, sen mukaan on toimittava. Pohjoismainen hyyssäysyhteiskunta on nyt saanut lottovoiton maahanmuuttajista. Siinähän on sitä työvoimaa, mikä ei paremmasta tiedä. Onhan niistä joku hyöty saatava, kun kerran tulivat.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Tauno Tiusanen kirjoitti:
” Maantieteelle emme tunnetusti mahda mitään. Suomi ei yksin pysty turvaamaan koskemattomuuttaan kriisin sattuessa. Arvokkaita, korkean teknologian investointipäätöksiä tehdessä tämäkin seikka otetaan huomioon.”

Yllä oleva on mielestäni Tiusasen kirjoituksen ydinkohta. Kansakunnan turvallisuudella ja taloudella on kiinteä keskinäinen sidos, joka jostain syystä ei tällä hetkellä saa Suomessa minkäänlaista huomiota a) talouspoliittisessa keskustelussa ja b) turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Miksi ei? Olettaisin, että kaiken takana on yya-marinoidun kansan ja varsinkin poliitikkojen muistisoluihin jämähtäneet ”yleiset syyt” aivan kuten 70-luvullakin. Lisäksi ulkopoliittinen papistomme on perinteiseen ylimieliseen tapaansa pyrkinyt estämään vapaan julkisen kansalaiskeskustelun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Vain taloudesta saamme riidellä.

Ulkomainen investoija (ja ehkä muutama kotimainenkin) harkitsee tarkoin, kannattaako sijoittaa maahan, joka haahuilee liittoutumattomana, turvattomana, neuvottomana, näköalattomana ja suuntaa vailla jossain idän ja lännen välisessä suossa. Tällä hetkellä sijainti näyttäisi olevan suon itäisellä reunalla. Pujottaapa tuo kansa vielä kaiken lisäksi päänsä pyytämättä Venäjän tarjoamaan Rosatom-nimiseen energiapoliittiseen hirttosilmukkaan, jolla de facto luovutetaan myös turvallisuuspoliittista päätösvaltaa Suomesta pois.
Vai pohtiiko investoija, pitäisikö sittenkin laittaa rahat poikimaan johonkin Naton jäsenmaahan, jossa sijoitukset ovat ainakin turvassa ulkovaltojen mahdollisilta aggressioilta?

Rautalangasta väännettynä: Nato-jäsenyys olisi tehokas ja halpa piristysruiske myös Suomen taloudelle puhumattakaan pitävistä turvatakuista, joiden veroisia ei saada millään realistisella omalla puolustuspoliittisella panostuksella. Tai siis olisi tehokas ja halpa, jos se vielä ehdittäisiin ja ymmärrettäisiin tehdä. Sellainen taas vaatisi nykyiseltä valtiojohdoltamme yllättävää järkevyyskohtausta, jonka todennäköisyys on häviävän pieni.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tämä on totta, mutta voiko sitä millään estää toteutumasta:" Pujottaapa tuo kansa vielä kaiken lisäksi päänsä pyytämättä Venäjän tarjoamaan Rosatom-nimiseen energiapoliittiseen hirttosilmukkaan, jolla de facto luovutetaan myös turvallisuuspoliittista päätösvaltaa Suomesta pois."
Tarvitaanko tulevaisuudessa ydinvoimaa? Muuttuvatko energialähteet ja energian käyttö, säästävämmät laitteet jne?

Blogi on hyvä ja selkeä. Haluaisin kuitenkin kysyä yritysten johtamisesta, kun tulosta tehdään sillä, että väkeä pistetään ulos. Onko se oikea suunta? Jos ei ole kykyä innovoida ja luoda uutta ja laajentua, niin ainut ratkaisu näyttää bonusten kerryttämiseen olevan väen vähentäminen. Moni pörssiyhtiö näyttää tekevän kaiken aikaa yhä parempaa tulosta, mutta melkoisen keinotekoisilta näyttävin keinoin. Mikä on yrityksen johdon tai johtokuntien ajattelun taso, kun näin toimitaan? Missä kyvyt piilevät?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Suomalaiset pörssiyhtiöt tekevät tuloksensa suurin osin ulkomailla sijaitsevin liiketoiminnoin. Menneellä viikolla julkaistu Finnairin kokonaistulos oli positiivinen, mutta kotimaan toiminnot kovasti tappiollisia. Nokian Renkaiden tj. puolestaan totesi taannoin, että yhtiön olisi kannattavampaa siirtää kaikki tuotantonsa Suomen rajojen ulkopuolelle, pelkästään yhtiön tuloksen kannalta tarkastellen.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tuli ilasta katottua mielenkiintoinen dogumentti yleareenassa, siinä kerrottiin mm Irlannin metsien, Sveitsin vuorien, Kreikan luonnonsuojelualueiden, Italian historian monumenttien (mm closseum) olevan myynnissä. Lisäksi pariisissa oltiin huolissaan siitä että valti vuokraa julkisiarakennuksia vuosiksi yksityiseen käyttöön sekä siitä että maan lain mukaan hengitysilma on valtion omaisuutta.

Suomessa on puhuttu aika vähän pohjavesien, metsien ja vesistöjen myynnistä vaikka saisihan valtiot muhkeat rahat myymällä esim saimaan saarineen vaikka Kiinalaisille lokakaivoksi, mutta dogumenttia katsoessani tuli mieleen kaksi ihan muuta asiaa nimittäin valtauslain (jos sellainen on olemassa ja voimassa) mukaan kuu kuuluu kaiketi Yhdysvalloille. Toinen olise että rupesin miettimään paljonko mainosmetri kuun pinnalta maksais. Vaikkakin mainoksen pykääminen kuuhun ihan järjetöntä ja hullu ajatus.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Suomen valtion talous on kuralla, mutta Suomen kansantalous porskuttaa sijoitustuottojen voimin reippaasti ylijäämäisenä. Yksi hyvä esimerkki ovat työeläkelaitokset. Eläkkeitä on viime vuosina maksettu enemmän kuin eläkemaksuja kertyy, mutta silti niiden varannot ovat kasvaneet ennätysmäisesti. Kasvu perustuu osake- ja muihin sijoitusinvestointeihin.

"Työeläkelaitosten varallisuus oli 172,5 miljardia euroa vuoden 2014 lopussa. Korkosijoituksia oli 71,0 miljardia(41,2 prosenttia), kiinteistösijoituksia 17,1 miljardia(9,9 prosenttia) ja muita sijoituksia 84,4 miljardia(48,9 prosenttia).

Korkosijoituksissa suurin sijoitusluokka oli julkisyhteisöjen
ja yritysten joukkovelkakirjat, joita oli 58,9 miljardia. Niiden osuus oli 34,2 prosenttia kaikista varoista. Muissa sijoituksissa noteeratut sijoitukset olivat saman suuruinen sijoitusluokka.

Yksityisten alojen työeläkevakuuttajilla oli sijoitusvaroja 110,3 ja julkisten alojen työeläkevakuuttajilla 62,2 miljardia euroa vuoden 2014 lopussa. Koko työeläkealan sijoituksille saatiin 7,4 prosentin tuotto vuonna 2014.

Korkosijoitukset tuottivat 4,4 ja kiinteistösijoitukset 5,4 prosenttia. Muut sijoitukset,joista suurin osa oli noteerattuja osakkeita, tuottivat 10,7 prosenttia. Yksityisten alojen sijoitusten keskituotto oli 6,8 ja julkisten alojen sijoitusten 8,5 prosenttia."
Lähde: http://www.tela.fi/instancedata/prime_product_julk...

Ongelma on siinä, että sijoitukset Suomen ulkopuolelle tuottavat virtuaaliomaisuutta enemmän kuin mitkään sijoitukset Suomeen. Näin näyttää pyörivän pääosiltaan koko talouskin. Muodissa on sijoittaa erilaisiin sijoituskohteisiin, eikä esimerkiksi Suomen infrastruktuuriin, jossa tuotto jää 2-3 prosenttiin.

Suomen tuottavuusloikka ja talouden peruskohennus tulisi hoitoon kerralla, jos saataisiin aikaan sopimus, että työeläkelaitosten tämän vuoden sijoitustuotoista käytetään 5 miljardia teiden, rautateiden, lentokenttien, satamien ja tietoliikenteen investointeihin sekä rakennustoimintaa ja siellä erityisesti puukerrostalotuotantoon.

Nyt tuo valtava omaisuusmassa kartuttaa vain virtuaalista omaisuutta, jota ei edes haluta käyttää muuhun kuin itseisarvoisen kuplan paisutukseen. Jos oikeita investointeja lyödään jatkuvasti laimin, rapautuu se perusta, jolle talous aidosti rakentuu. Siihen Suomella ainakaan ei ole varaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Suomen kansantalous ei porskuta. Bruttokansantuote on vuodesta 2012 alkaen supistunut joka vuosi.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Tiivistä perussettiä Tiusaselta, eturessu tyhjeni. Kommenttiosiossa Lavonen tuossa yllä tyhjensi takaressun, joten se siitä
Meneekö pseudosuomettuneeseen . menneeseen tuijottavaan korporaatio-Suomeen jakelun kautta toimenpiteisiin korjata kurssia, ei mene ei.
Vasemmiston jämähtäminen menneelle vuosituhannelle voitaisiin kuvata pilakuvana seuraavasti: Rinne, Arhinmöki, Harakka, Kahikuoto-Jokin,ja Lindtman pyörittävät VL:n ideologistia Pekosta jaloista kiinni pitäen myötäpäivään sammuttaakseen valon lampun poistolla tehdassalista, huolimatta valokatkaisijasta. Perfomanssi meni yhden osallistujan mukaisesti harakoille, koska Tynkkystä ja kaltaisiaan tuntuu riittävän päivittäin (tyhjän)toimittajien jutunaiheiksi. Huonolta näyttää.

ps Vasureille tiedoksi, älkää vain ryhtykö yrittäjiksi, jäljet peloittavat.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Potentiaalisimpien veronmaksajien lähtö on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on hyvä, että lähtevät ulkomaille hakemaan tietoa ja taitoa, jos kotimaassa ei löydy töitä. Toisaalta on riski, että sille tielleen jäävät.

Paras olisi se, että kotimaan korkean työttömyyden aikana hakisivat viisautta ulkoa ja toisivat parempina aikoina takaisin Suomeen.

Erkki Krogerus

Virtuaaliraha poikii, mutta ei se tuo töitä Suomeen. On törkeää että ne sijoittavat Suomen ulkopuolelle. Kuka nämä rahastot ovat maksaneet eivät ulkolaiset yhtiöt, vaan suomalaiset On surkeaa katseltavaa näiden yhtiöiden johtajien lausuntoja. Ei ole eettisiä eikä muitakaan rajoiteita, vaan saada raha poikimaan. Pitäisi muuttaa eläkerahasto lakia niin, että heidän pitäisi sijoittaa Suomeen. Silloin olisi yhtiön johdollakin jotain tekemistä.

Käyttäjän SeppoIlvessalo kuva
Seppo Ilvessalo

Erkki Krogerus, osta tiu munia, laita ne kaikki samaan koriin. Jos satut kompastumaan kori kädessäsi, ne todennäköisesti särkyvät kaikki samalla kertaa. Laita ne sen sijaan vaikka 10 eri koriin. Jos kompastut niistä yhden kanssa, sinulla on vielä 18 munaa tallella. Sijoittamisessa asiat toimivat samaan tapaan. Jos sijoitat yhteen yhtiöön kymmenen asemesta, riskisi hävitä rahasi on moninkertainen verrattuna siihen, että sijoitat 10 eri yhtiöön. Jos vielä sijoitat eri maihin, erilaisiin toimialoihin, erilaisiin sijoitusinstrumentteihin ja ajallisesti hajautettuna, mahdollisuutesi hävitä rahasi pienenee ja mahdollisuustesi saada parempaa tuottoa suurenee. Jos eläkeyhtiöiden sijoitusasiantuntijat eivät toimisi kuten toimivat, heitä voitaisiin pitää asiantuntemattomina ja vastuuttomina ja heidät pitäisi vaihtaa. Nyt voidaan asiantuntemattomina ja vastuuttomina pitää vain niitä , jotka kyseenalaistavat eläkeyhtiöittemme sijoitustoiminnan ja vaativat ekerahastojemme vaarantamista laittamalla kaikki munat samaan koriin.

Käyttäjän JoukoKosonen kuva
Jouko Kosonen

Kyllä on mielenkiintoinen keskustelu. Globalisaatio vie Suomen talouden kuralle, Suomen lainsäädäntöä ei saada reivattua kotimaisia investointeja suosivaan suuntaan. Kapitalisaatio ajaa osakesijoittajien etua, kun pitäisi ajaa työllistämisen ja investointien asiaa. Kaikkien porsaanreikien tukkiminen ei ole mahdollista, mutta Suomessa maksetusta etuudesta pitää edes verot saada Suomeen. Myös veroparatiisit tulee laittaa kuriin. Eläkeyhtiöt ja julkinen sektori investoikoot Suomeen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ilaskivi, eilisessä blogissaan, suosii lisävelan otolla investointirahan hankkimista. Se, mikä nykyoloissa ja EMU:n globaalitaloudessa olisi viisas investointi, ei oikein selviä.

Kun joku ehdotti yleisesti mm. "infraa, koulutusta", miten se ratkaisee Suomen BKT-alamäen ja työttömyyden sekä heikon kasvun ja kilpailukyvyn ongelman verrokkimarkkinoilla? Eihän se kuolonkankean euron ongelmaa ratkaise.

Käyttäjän JoukoKosonen kuva
Jouko Kosonen

Ilaskivi hehkutti 1920-luvun onnistunutta investointipolitiikkaa. Taitaa 90% tuolloin rakennetuista asemarakennuksista olla tyhjillään ja käyttämättä. No, ne palvelivat aikansa. Taitaa olla niin, että harvan investoinnin onnistumista voi kestävästi kehuskella jälkeenpäin. Puutteellisen ennustustaidon vuoksi olisi toivottavaa, että kymmenestä investoinnista vaikka vain yksi tuottaisi satakertaisesti kaikkien investointien kustannukset takaisin. Mutta Suomi oli vielä lähes metsää, suota ja järviä 1920-luvulla. Toimeliaisuudella on aina oma arvonsa. Niinpä sodanjälkeisellä asutuspolitiikallakin oli arvonsa omana aikanaan, vaikka taloudellinen kannattavuus oli vähän niin ja näin edes lyhyellä aikavälillä. Moni muutti uudistiloilta Ruotsiin 1960-luvulla.

Investoinnit teihin, digitalisaatioon ja muuhun infraan varmaan ovat hyviä ja juuri niissä vakuutussäästövarantojen toivoisi olevan mukana. Vakuutussektorin näennäiskilpailun avulla perustellaan liian korkeita eläkevakuutusmaksuja ja erilaisia turhia palkkioita. Kyllä yksikin vakuutusyhtiö voitaisiin saada vaikka lailla sijoittamaan "munanansa" kymmenenn koriin, ettei pahana päivänä menetetä kaikkia "munia", säästöjä väärillä investoinneilla. Suurten yhtiöiden ns. kuormasta syöjät pitää karsia eli hallintoa on yksinkertaistettava.

Toimituksen poiminnat