*

Tauno Tiusanen

Kulutuksen elvyttäminen lisää työttömyyttä

Yksi tärkeimmistä kansantalouden mittareista on vaihtotase. Se sisältää kaikki juoksevat rahavirrat maan ja ulkomaailman välillä. Vaihtotaseen rungon muodostaa kauppatase, jolla mitataan tavaroiden vientiä ja tuontia. Kauppatase on ylijäämäinen (positiivinen), jos maan vienti ylittää tuonnin rahassa mitattuna. Suomessa tuonti on koostunut pitkälti tuotannollisista panoksista, kuten öljystä. Nokian aikaan arvokkaiden valmistavaroiden myynnistä johtuen kauppataseemme oli usein ylijäämäinen. Näin ei ole enää.

 

Vaihtotaseen toinen pääelementti on palvelutase, joka koostuu palvelujen viennistä ja tuonnista (invisible trade). Esimerkiksi jos suomalainen kuljetusyritys toimittaa tavaraa Saksaan, tulee Suomelle siitä tuloa. Jos taas Panamaan rekisteröity laiva tuo rahtia Suomeen, merkitään se palvelutaseeseen menoeränä. Monissa maissa, kuten Itävallassa ja Kreikassa, turismi on tärkeä tulonlähde. Näillä mailla on palvelutaseessa merkittävää ylijäämää turismista johtuen. Vaikka Suomen suosio ulkomaalaisten lomakohteena on viime vuosina kasvanut, on palvelutase tältä osin edelleen alijäämäinen. Turismissa voisi olla kasvunvaraa.

 

Vaihtotaseessa on osa, joka kattaa pääomatulot (korot, voitot, vuokrat ja osingot). Jos brittiläinen kiinteistöyhtiö omistaa kauppakeskuksen Lahden keskustassa ja siitä saatavat vuokrat siirretään emoyhtiölle Britanniaan, merkitään tämä erä Britannian vaihtotaseeseen tulona. Jos suomalainen pankki lainaa rahaa virolaiselle yritykselle, on siitä maksettava korko tuloa Suomen vaihtotaseessa. Jos suomalainen sellutehdas Uruguayssa kotiuttaa voittonsa, karttuu Suomen vaihtotaseen tulopuoli.

 

Vaihtotaseessa on myös tulonsiirtojen sarake. Esimerkiksi Filippiinit saa paljon valuuttatuloja ulkomailla työskenteleviltä kansalaisiltaan. Kun virolainen työmies lähettää Suomesta rahaa kotiin, karttuu Viron vaihtotaseen tulopuoli.

 

Kun kaikki vaihtotaseen alakohdat on laskettu yhteen tulojen ja menojen osalta, voidaan todeta onko tase yli- vai alijäämäinen. Ensimmäisessä tapauksessa maan valuuttavaranto kasvaa. Tämä raha yleensä sijoitetaan edelleen maailmantalouteen, koska kassakaapissa rahan määrä ei kasva. Vaihtotaseen ylijäämä on näin ollen laskennallisesti pääoman vientiä vastaava summa.

 

Jos alijäämämaalla on suuret valuuttareservit, voi vaihtotaseen alijäämän kuitata näitä varantoja käyttämällä. Jatkuvat vaihtotaseen alijäämät joudutaan kattamaan hankkimalla maahan pääomaa ulkomailta. Tältä osin on olemassa kaksi periaatteellista mahdollisuutta: joko houkutellaan maahan riskipääomaa tai otetaan lainaa. Riskipääoma jakautuu kahteen osaan, suoriin sijoituksiin ja finanssisijoituksiin (pörssiraha).

 

Kun saksalainen Volkswagen osti Škodan autotehtaan Tšekin tasavallasta, oli kyseessä suora sijoitus: tehdas vaihtoi omistajaa ja ostaja sai määräysvallan. Korealainen KIA taas rakensi autotehtaan Slovakiaan luoden uutta tuotantokapasiteettia autoalalle. Tämä oli myös suora sijoitus. Jos näissä kahdessa tapauksessa molemmat investoijat saavat vuosittain voittoa ja ne kotiutetaan emoyhtiöille, koituu Tšekin ja Slovakian vaihtotaseille voittoja vastaavat menoerät. Vastaavasti Saksan ja Etelä-Korean vaihtotaseisiin nämä voitot kirjataan vaihtotaseen tulopuolelle.

 

Suomalainen eläkeyhtiö voi teoreettisesti ostaa osakkeita New Yorkin pörssistä. Jos tämä finanssisijoitus tuottaa osinkoa joka kotiutetaan Suomeen, maan vaihtotase hyötyy ja Yhdysvaltojen puolestaan kärsii. Riskiraha pääomatuonnissa voi siis olla suoran sijoituksen muotoinen tai niin sanottu portfoliosijoitus. Molemmissa tapauksissa sijoittaja kantaa taloudellisen riskin, ei sijoituksen kohdemaa. Jos Volkswagen ja KIA menevät konkurssiin tai lopettavat toimintansa muista syistä Tšekissä ja Slovakiassa, maat eivät kärsi taloudellisia tappioita, vaan riski on sijoittajalla.

 

Jos riskirahaa ei virtaa vaihtotaseeltaan alijäämäiseen maahan, on vajeen peittämiseksi turvauduttava lainarahaan. On selvää, että mikään maa ei voi ikuisesti ylläpitää vaihtotaseen huomattavaa alijäämää. Jos tarvittavaa pääomaa tuodaan vain lainaamalla, heikkenee maan luottokelpoisuus, mikä johtaa lainarahan kallistumiseen. Syvästi velkaantuneen maan ottaessa lainaa nousevat korot pilviin. Lopulta lainaa ei kukaan enää suostu antamaan. Näin kävi kommunistisessa Puolassa 1980-luvulla.

 

Perinteinen tapa hoitaa vakavaa vaihtotasekriisiä on oman valuutan devalvointi, jota käytettiin laajasti 1990-luvulla. Suomessa valuuttakurssia jouduttiin muokkaamaan useaan kertaan 1990-luvun laman aikana.

 

Devalvaatio ei ole koskaan kivuton lääke. Jos maa on vaihtotaseongelmissaan velkaantunut pahasti, nostaa devalvaatio velkataakkaa. Esimerkiksi jos maalla on 100 miljardin euron velat ja se devalvoi omaa valuuttaansa 30 prosentin verran, kasvaa velkataakka paikallisessa rahassa laskettuna 130 miljardiin euroon. Devalvaatiota edeltää aina voimakas inflaatio, joka syö kansatalouden hintakilpailukykyä. Devalvaation jälkeen tuontihinnat nousevat paikallisessa rahassa laskettuna. Devalvaatio siis sisältää aina uuden inflaation siemenen.

 

On tunnettua että euron yliarvostus haittaa vientiä. Kolikon toinen puoli, tuonti, jätetään usein huomioimatta. Jos talouden kasvusta (tai elvytyksestä) johtuen kulutus lisääntyy, on tuonnilla taipumusta kasvaa vientiä nopeammin. Tässä vaiheessa kuvaan pitäisi tulla vaihtotaserajoite: kasvua ja inflaatiota on hillittävä, jotta tuontia saataisiin vähennettyä.

 

Kulutusta lisäämällä elvyttäminen ei siis ole vaihtoehto, koska kotimainen tuotanto ei ole kilpailukykyistä tuontiin verrattuna. Toisin sanoen harva ostaa kotimaista tuotetta/palvelua, jos saman saa ulkomailta halvemmalla ja/tai parempilaatuisena. Vielä harvempi ryhtyy tuottamaan tuotetta/palvelua, jos ulkomaisen vaihtoehdon kanssa ei pysty edes kilpailemaan. Lopputuloksena on se että kotimainen tuotanto laskee ja työpaikat katoavat.

 

Nykyisessä globaalitaloudessa ei vaihtotasetta voi saneerata rajoittamalla tuontia. Kansainväliset sopimukset Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa kieltävät yksipuoliset tullinkorotukset ja tuontikiintiöt. Jos joku maa tätä yrittää, se kohtaa välittömästi hankaluuksia omassa viennissään.

 

Ongelmaan on ratkaisu: kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn lisääminen, oli kyseessä palvelut tai tuotteet. Ainoa lääke tähän on laadun ja tuottavuuden paranemiseen johtavat investonnit.



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Näin juuri. Meidän tuottavuutemme pitää määritellä palkka- ja muu kustannustaso. Joillain on omituinen tapa ajatella että Suomi hyötyy syytämällä ansaitsematonta ostovoimaa ihmisille julkisen velan kautta. Näinhän se ei tosiaan ole. Saksa lainaa meille rahat ja sitten ottaa omat rahansa takaisin tuomalla meille rojua. Saksa saa rahat ja työpaikat, Suomi saa velat, rojut ja taas yhden saavutetun edun jota ei voi ottaa pois vaikka maailma räjähtäisi.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Juuri näin, jos vaihtotase ei ole positiivinen tai vähintään neutraali, ei elintason säilyttäminen pitkässä juoksussa ei ole mahdollista, lyhyessäkin mittakaavassa se vaatii jatkuvaa lisävelanottoa.

jos vienti sakkaa, saavutetuista eduista on pakko tinkiä, velanoton kannalta viisainta olisi ensimmäisenä vähentää hankintoja ulkoa ja tehdä hyödykkeitä enemmän itse, yrittää myös viedä niitä.

mutta milläs teet kun Suomesta ei karrikoidusti enää löydy kuin ulkomaalaisia ulkomaalaisten tuotteiden ja palvelujen välittäjiä ja niitä valvovia virkamiehiä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Yhteisvelkavaluutassa Suomi on umpikujassa, ilman omaa rahapolitiikkaa ja itsenäistä keskuspankkia emme pysty kuin leikkaamaan ja säästämään kunnes taloutemme on samalla tasolla kuin Kreikassa. Mielelläni kuitenkin näkisin jos jollakulla olisi edes ideantapainen mitä konkreettista yhteisvaluutassa pystyisimme tekemään taloutemme nostamiseksi?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Esimerkiksi mieleen tulisi tälläinen paketti:

-työvoimakustannukset ja tulonsiirrot -5%
- työnantajamaksut -5%
- reilut investoinnit liikenne- ja tietoliikenneinfraan
- koulutuksen laadun ja määrän parantaminen ja koulutusmäärien allokointi uusiksi
- kaikki työ kannattavaksi- sosiaaliturva uudistus

Osa rahoituksesta velaksi, osa verottamalla enemmän mm. Yritysten voittoja. Säätiöt ja vastaavat verolle.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Tauno - oli mahtava kokemus lukea blogisi ja minulle se oli kuin kansantalouden (TuKKK) kertaus 25 vuoden takaa tarvittavin päivityksin.

Juuri oikein kirjoitettu Usariin ja myös maallikoille kansantalouden saralla!

***

Taas sarjassamme kansakuntamme kohtalon kysymykset. Kirjoitat -

"Ongelmaan on ratkaisu: kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn lisääminen, oli kyseessä palvelut tai tuotteet. Ainoa lääke tähän on laadun ja tuottavuuden paranemiseen johtavat investonnit."

---> Vaatimus näistä oikeista jutuista kyllä esitetään. Mutta mitä ei julkisessa keskustelussa Suomessa mietitä lainkaan allokoituuko (ohjautuuko) resurssit oikein tässä Tekes-Suomessa jossa virkamiehet ja poliitikot vie ja yrittäjät ja (potentiaaliset) visionäärit vikisee.

Eihän meillä ole markkinataloutta ollenkaan vieläkään vuonna 2015 kaikkein tärkeimmässä asiassa eli kasvuresurssien allokoinnissa!

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2061...

Toimituksen poiminnat