Vihapuhetta nyt ja ennen
Helsingin sanomat (18.2.2016) julkaisi lähes sivun mittaisen artikkelin otsikolla ”Vihapuhe tukkii monen tutkijan suun”. Erittäin mielenkiintoisen kirjoituksen voi summata muutamalla lainauksella. Sosiaalipsykologi Sirkku Varjonen toteaa, että viime vuosina vihapuheen ja suoranaisten uhkailujen määrä on selvästi lisääntynyt. Väkivaltaisista viesteistä sikiävä pelon ilmapiiri on tukkinut joidenkin tutkijoiden suun. On ymmärrettävää, että ihmiset eivät halua alistua tieten tahtoen loanheitolle… Uskon että vihapuhe vaikuttaa myös päinvastoin ja tuo uutta sisua ja voimistaa ihmisten halua kertoa näkemyksiään, sillä vihapuheille ja rasismille ei haluta alistua.”
Kyseinen kirjoitus toi mieleeni elävästi oman työhistoriani pahimmalla suomettumisen kaudella, jolloin stalinismi oli hallitseva ideologia ns. ”älymystön” keskuudessa. Asuin 1966-1975 ulkomailla (Länsi-Saksassa, Sveitsissä, Skotlannissa ja Itävallassa), joten olin valitettavasti ehtinyt tottua sananvapauteen sen varsinaisessa merkityksessä.
Ennen muuttoani Suomeen oli sopinut ETLA:n kanssa siitä, että ryhdyn tutkimaan kommunistimaiden talouksia. Olin toimittanut heille etukäteen yksityiskohdat asiantuntemuksestani ”vertailevan taloustieteen” alalla. Vertaileva taloustiede käsitti laajasti määriteltynä keskusjohtoisten suunnitelmatalouksien ja hajautettujen markkinatalouksien keskinäisen paremmuuden vertailua sen suhteen, miten ne loivat hyvinvointia kansalaisilleen. Mitkään objektiiviset tosiasiat eivät viitanneet suunnitelmatalouden ylivoimaisuuteen.
Kuin ilmoittauduin vuonna 1976 ETLA:aan töihin, huomasin että toimitusjohtaja oli vaihtunut, kuten myös teollisuusjohtajien mielipiteet koskien talousjärjestelmien vertailua. Patruunat tiesivät voittaneensa taloudellisen kilpailun, mutta eivät halunneet, että asia sanottaisiin kommunisteille ääneen. Moskova oli heille hyvä asiakas, jolle ei kannattanut näyttää pitkää nenää. Tarinan kulun kertoo Max Jakobson kirjassaan Vallanvaihto (Otava, 1992).
Jakobsonin avulla ryhdyin kuvaamaan suomalaisille reaalisosialismia, en siis sosialismin ihannekuvaa. Se, että ihannekuvassa oli tiettyjä merkittäviä säröjä, joita toin julki, oli pyhäinhäväistystä.
Olen valaissut stalinistikauden loanheittoa monissa yhteyksissä. Tuoreena esimerkkinä voin mainita Maija Vilkon erinomaisen kirjan ”Suomi on venäläinen” (Söderström, 2015).
Loanheitto oli kylmän sodan kaudella hankalampaa, kuin nykyisin, koska some oli vasta syntymässä. Viestejä tuli puhelimella, joten otin kotiini salaisen numeron. Kirjallisia uhkauksia sain postitse ja nyrkkipostissa. Niistä parhaat ovat jääneet muistiin ajoilta, jolloin korkeampi (siis kommunistinen) moraali oli suosittua. ”Saatanan sika, kuolet kohta. Kukaan sika ei kuole luonnollista kuolemaa”. Kielikuvat olivat monipuolisia ja viestit aggressiivisia. ”Tiedonantaja”, stalinistien lehti, muisti minua jopa kokosivun jutulla. Esiintymisiäni erilaisissa koulutuslaitoksissa yritettiin eri tavoin estää. Mieleeni jäi eräs studia generalia Helsingin yliopistossa, jossa eräs koulun opettaja ilmoitti luentoni jälkeen, että koulu ei voi taata turvallisuuttani, jos vielä näytän naamaani kyseisessä laitoksessa.
Oman alani ammatin harjoittaminen suomettuneessa Suomessa oli erittäin haastavaa. Tästä huolimatta jäin Suomeen aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti, vaikka olisin hyvin voinut jo aiemminkin hankkiutua ulkomaille töihin. En siis antanut työvoittoa vihaviestittelijöille. Samalla voi sanoa, että 1980-luvulla stalinistien kannatus hiipui. Sain lisääntyvää myötätuntoa vastustaessani marxismi-leninismin taikauskoa.
Neuvostoliiton viimeisen viikon tiistaina arvioin, että itäinen supervalta hajoaa. Sain kuulla, että mielipidettäni ei Suomessa kaivata. Seuraavana päivänä ilmoitin Skotlantiin, että otan vastaan oppituolin, johon olin tullut kuukautta aiemmin valituksi.
Muistan ikuisesti ensimmäisen viikkoni Skotlannissa, jossa olin elänyt jo 1970-luvun alkuvuosina. Kun aamuisin lähdin töihin yliopistolle, tiesin varmasti, että kukaan ei tunne minua, eikä siis tule pottuilemaan. Helpotus oli häkellyttävä. Vastaavaa tunnetta en ollut aiemmin koskaan tuntenut. Suomettuneen Suomen tunkkainen ilmapiiri ei perustunut mihinkään luonnonlakiin, vaan historian oikkuihin, jotka hävisivät menneisyyteen Neuvostoliiton romahdettua. Suomettavien besserwissereiden aika oli ohi.
Erittäin arvokasta, että myös tämä puoli suomalaisten historiasta tulee esiin. Varsinkin nyt, kun nykynuorisolla ei enää ole minkäänlaista kosketusta sosialismin realismiin ja sosialismin katteetonta idealismia myydään erityisesti nuorille ilman tunnontuskia poliittisena vaihtoehtona.
Muistan itse erittäin hyvin 80-luvulta Tauno Tiusasen ansiokkaat analyysit itäblokin maista. Kieltämättä harvinaista herkkua siihen aikaan, mutta juuri sen vuoksi se maistuikin niin tuoreelta ja raikkaalta.
Nostan hattua merkittävän uran luoneelle ansioituneelle tutkijalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvästä blogista! Järkyttävää on se, että kaikki tiesimme, mutta melkein kaikki oltiin olevinamme tietämättämme. Mutta – valitettavasti tämä lause ei ole totta: ”Suomettavien besserwissereiden aika oli ohi.” Ei ollut eikä ole. Myös tämä avauskommentoija Jäntin lause kaipaa täydennyksen: ”Erittäin arvokasta, että myös tämä puoli suomalaisten historiasta tulee esiin” – nimittäin tämä puoli on tuotava esiin myös Suomen nykyisyydestä. Sitä ovat yrittäneet tehdäkin jälki- ja uussuomettuneisuuden osalta mm. Sofi Oksanen ja Lustraatio-yhteisö.
Tiusasen kuvaama yya-henkinen painostus/sensuurivaatimus ja itäfasistitaustainen vihapuhe eivät myöskään rajoittuneet vain ’väärinajatteleviin’ silmäätekeviin tms. merkittäviin julkisuuden henkilöihin, vaan osansa saivat myös tavikset työpaikoilla ja järjestöissä. Infosodan osapuolia/uhreja on muuallakin kuin tutkijoiden ja poliitikkojen parissa. Vaikka esimermiksi SN-seuran perillisjärjestö ei enää toimikaan kuin kai vain yhdessä työpaikassa, on sen verkostorakenteita ja edunvalvontalobbyja vielä epävirallisesti hengissä luultua enemmän, ja bäckmanilaishenkisiä ryhmiä toimii ihan vakavissa asemissa eikä vain nettitrolleina. Myös edesmenneen Ilmari Susiluodon osakseen saaman tapaisen diskriminoinnin ja poliittisen työsyrjintäkampanjan kohteeksi on joutunut pienempiäkin virkamiehiä – vieläpä Sofi Oksasen viikonloppuna nimenomaisesti mainitseman kirjanjulkistamistilaisuuden synnyttämän kärhämän johdannaisena 2009.
– Kysymys muille kommentoijille (oletan tietäväni Tiusasen kannan): saako työntekijää/virkamiestä nimitellä halveksuvasti ja lopulta irtisanoa siksi, että hän on julkaissut henkilöstön aiheiltaan vapaalla intrafoorumilla lauseen ”Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ja miehitti Viipurin läänin laittomasti omalla väellään talvisodan ja jatkosodan jälkeen”? Samalla foorumilla on perinteisesti totuttu sallimaan USA:n imperialismin ja kapitalismin kärkevää kritiikkiä talon SV-seuran paikallisosaston ja sen punaisemman ay-siiven kommunistikaadereiden ja joskus vihreidenkin esittämänä 70-luvulta lähtien.
Sofi Oksasen tarkoittamat aktiivitoimintamuodot eivät todellakaan ole rajoittuneet yksin poliitikkoihin ja johtajiin ja mediaan ja julkkiksiin ja tieteen/taiteentekijäpiireihin. Esimerkki, jonka tunnen koht. hyvin: Eräässä suuressa valtionvirastossa syytös venäläisvastaisuudesta johti poliittiseen irtisanomiseen ja puolen vuoden selvittelyn jälkeen potkujen perumiseen ja pääjohtajan epäviralliseen anteeksipyyntöön välipuheella, että pidetään asia omassa piirissä, eikä viedä ulkoiseen oikeuselimeen. Ehkäpä valitettavasti yleisemmaltä kannalta näin kävi. Silloin väärien syytösten taustalla oli kaiketi pieni venäjämielinen ns. dosenttilinjan toverilobby, jolla on ollut taistolaisajoista alkaen virallisenluontoista valtaa talossa myös ystävyysseuratoiminnan osana ja ylimmän johdonkin suojeluksessa.
Tuolloin esitetyn ’venäläisvastaisen’ ”rasismi”syytöksen pohjana ja perusteluina oli juurikin Pronssisoturi-kriisin ja Sofi Oksasen ’Kaiken takana oli pelko’ -kirjanjulkistuksen jälkimainingeissa virkamiehen intranetiin kirjoittama lausuma ”Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ja miehitti Viipurin läänin laittomasti omalla väellään talvisodan ja jatkosodan jälkeen”. – Kuulostaako rasismilta muiden kuin desanttimyönteisen vihaverkoston korvissa? Ihan pokkana asia on kirjattu diaarioidussa sensurointiasiakirjassa virkamiehen synniksi ja kun tämä vaati tarkempaa näyttöä ja selvitystä miten ym. toteama on rasismia, hänet lopulta irtisanottiin. Hieman liian pitkäsanaiseen ja toistelevaan tyyliin kirjoitettu seikkaperäisempi kommentti Uuden Suomen Oksas-uutiseen täällä: http://www.uusisuomi.fi/comment/699601#comment-699601
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostohenkinen lukkarinrakkaus idän suuntaan elää yhä: ko. talosta on ihan viime aikojen valtiollisiin vaaleihinkin riittänyt ehdokkaita sekä virallisen SKP:n että bäckmanilaisen STP:n ym. ääripuolueiden listoille ja keskuskomiteoihin ym. kellokastehtäviin. Eräänlainen korporativistis-anarkosyndikalistinen jopa väkivaltaa kaihtamaton radikaalifraktiokin on aika ajoin näyttänyt nauttivan jonkinlaista immuniteettisuojelua ajoittaessaan sakinhivutusiskunsa talon sponsoroimiin puolivirallisiin vapaa-ajantilaisuuksiin, joista johtoporras on sitten sanoutunut jälkikäteen irti vaikka on ollut näyttävästikin paikalla. Liittoihin kuulumatonta tai vääränväristä ei edelleenkään katsota hyvällä myöskään portinvartijatovereiden urankehityssyynissä. Kun eräs puolueeton ehdotti intrassa ystävyysseuraosaston perustamista muillekin naapurimaille kuin perinteiselle kumppanille, vanha luottamushenkilö vastasi että siitä vaan mutta liity nyt ensin venäjäseuraan. – Myös suositut vihreät ja sivistysdemarisiipi ovat monessa kohtaa muuhun yhteiskuntaan verraten epärealistisuudessaan menneen ajan utopioiden linjoilla downshiftingin ja degrowthin hengessä.
Vielä pari vuotta sitten olivat molemmat henkilöstöjärjestöt (ei-punainenkin) vakavasti vaatimassa työajan lyhentämistä viikottaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa. Joukkovoimahypetys asettui kannattamaan huonosti ajoitettua hanketta. Mainittu virkamies muistutti ettei aloite kuulosta hyvältä työajan lisäämistä vaativien työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon. Työpaikkazumbailuhan maksaisi talolle enemmän kuin Merja Ailuksen kuuluisa Bemari. Toisinajattelija ehdotti myös varsinkin itään suuntautuvien kehitysapukonsultaatioiden toteamista tuloksettomiksi panostuksiksi ja ehdotti säästöjä talon korkeiden matkailukustannusten puolelta. Virkamies sai nyt uudelleen kokea ay-yya-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista konkreettisen sakinhivutuksenkin muodossa, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui irtisanottavien joukkoon. Nythän työaikavaikutuksiltaan päinvastainen kilpailukykysopimus on kai tullut hyväksytyksi valtiosektorin virallisen ay-edustuksenkin puolelta.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen ”vihapuhe” tulee kansalta, joten siinä on vissi ero.
Eliitti sen sijaan puhuu nykyisinkin omaa vihapuhettaan, aseinaan islamofobian — tai islaminvastaisuuden kaltaiset sanat. Vrt. neuvostovastaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen vihapuhe on opetettu kansalle kuten se entinenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä entinen? Mitä kansa vihapuhui ennen?
Ilmoita asiaton viesti
Et tainnut lukea blogia. Blogisti kertoo kansankielisistä vihakirjeistä. Kansaa lietsottiin suomettuneisuutta vastustavia vastaan. Samat kuviot tänään.
Ilmoita asiaton viesti
Epäilemättä joku aina uskoo älymystön/poliittisen eliitin/median virallista totuutta. Mutta nyt on ero siinä, mistä puhe on lähtöisin.
Ilmoita asiaton viesti
No siinä mielessä kyllä että kekkostaistolainen aivopesu ei ole vieläkään lähtenyt pois. Se sisältää samoja elementtejä ja siksi uusi lietsonta on helpolla saanut suomalaiset vihaamisryhmiin. Geopolitiikka on aivan samaa sekä eliittiviha ja unelma vahvoista johtajista.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tarkoitat esim. niitä uhkauksia, mitä Halla-aho on saanut, niin kyllä, aivopesu on toiminut.
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoita. Mutta niidenkin kohdalla jos on saanut henk kohtaisia uhkauksia toimintamalli on samaa perää.
Ilmoita asiaton viesti
Toimintamalleissa on eroa, koska toisessa se totuus tulee ylhäältä (neuvostovastaisuus, islamvastaisuus), ja toisessa se tulee reaktiona kansan taholta siihen. Ainakin nyt kansalla on mahdollisuus reagoida, aiemmin ei niinkään koska nettiä ei ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Islamvastaisuushan on tuontituote jonka ovat istuttaneet tänne juuri Halla-ahon ja Turkkilan tapaiset eliitinuoret nyttemmin eliittipersut, ja monet muut vastaavat tahot.
Kyllä suomalainen kansa oli neuvostovaista ennen kuin sen ajan eliittinuoret eli taistolaiset sekä suuri osa establismenttia kekkosslovakiassa heidät aivopesi.
Ilmoita asiaton viesti
Äh, tarkoitin siis päinvastaisesti, kirjoitin lyhyesti ja vähän epätarkasti. Otetaan uudestaan:
Toimintamalleissa on eroa, koska toisessa se totuus tulee ylhäältä (jossa taikasanoina toimivat neuvostovastaisuus, islamvastaisuus), ja toisessa se tulee reaktiona kansan taholta siihen. Ainakin nyt kansalla on mahdollisuus reagoida, aiemmin ei niinkään koska nettiä ei ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoaikana ”kansaa lietsottiin suomettuneisuutta vastustavia vastaan.” – Aivan.
Nyt kansaa lietsotaan eurokriitikoita vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ne jotka olivat suomettuneisuuden harvoja vastustajia olivat myös vannoutuneita edessä häämöttävän eu’n tukijoita. Ja samasta syystä kuin vastustivat suomettuneisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan kyllä hyvin nuo ajat.
Itsesensuuri vallitsi eikä Venäjän todellisuudesta saanut tietää mitään, vaikka kuinka omakohtaisesti asioista tiesi.
Neuvostoliitossa opiskellessa ja aivan samoin Suomessakin, kun opettajina olivat neuvostolehtorit, opintomenestyksen yhtenä arviointiperusteena oli neuvostomyönteisyys.
Monista tosiasioista piti vaieta, muuten olet petturi.
Kulttuurielämässä moni on kääntänyt takkinsa myöhemmin, Kaisa Korhosen sanoin: ”Me mentiin vain vahingossa väärään saareen retkelle.”
En näe tuon ajan puhetta vihapuheena, vaikka se on varmasti kohdistunut Tauno Tiusaseen rajummin kuin moneen muuhun.
Nykyisin tässä saa kuulla olevansa vain suvakkihuora, mutta se ei paljon kosketa.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen vihapuhe kohdistuu myös aivan tavallisiin ihmisiin jotka umpimähkään valitaan uhreiksi. Esim Jari Laine, kyläläiseni. Hänen syntinsä on että on raitistunut ja elää hyvässä suhteessa ja sattui saamaan kumiluodin silmäänsä osoittaessaan mieltä.
Siinä mielessä suvakkihuoraksi nimittelyä ei kannattaisi ohittaa olankohautuksella. Se on osa masinoitua vihavyöryä.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä sanoisi aivan tavalliseksi ihmiseksi sellaista henkilöä, joka liikkuu porukassa, josta ammutaan raketilla ihmisjoukkoon ja heitellään vielä kiviä perään. Tällaisessa väkivaltaisessa porukassa liikkuminen saattaa osittain aiheuttaa noita sattumuksia, että joutuu poliisin voimankäytön kohteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä on muistissa nuo ajat. Stalinistien ja taistolaisten valtaa ja määrää kyllä liioitellaan. Ääntähän he saivat kokoonsa nähden moninkertaisesti pääasiassa Ylen avulla. Esim Wahlroos on täysin väärässä sanoessaan että kaikki olivat stallareita. Ei ollut.
Tiusanen on hieno mies ja tästä aiheesta on ollut puhetta aikaisemminkin. Tosiasiassa esimerkiksi teollisuuden ja virkamiehistön asiansa osaavat tiesivät ettei NL tule kestämään kilpailua täysin ylivoimaisen USA:n kanssa. Tässä suomalaisia huijattiin ehkä kaikista eniten. Tilanne tietenkin oli absurdi kun lopuksi kaikista kovimmat porvarit vähiten toivoivat hirmuvaltiaaan kaatumista huipentuen sairaan Ahti Karjalaisen presidenttikampanjaan. Kieltolaissahan oli sama tilanne eli salakuljettajat ja trokarit äänestivät 100% lain puolesta. Kuten joku kirjoitti niin näillä asioilla on pitkät varjot. Itse en usko Natoon liittymiseen niin kauan kuin ennen vuotta 1965 syntyneiden määrä äänestäjistä laskee merkittävästi. Kun mielenmaailma on korruptoitunut niin se on. Tätä kirjoittaessa tulee taas uutinen venäläisten kyber-hyökkäyksestä Hesariin eli ei tässä mikään ole muuttunut. Presidentti onneksi on.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentistä en menisi sanomaan. Ei pidä olla sinisilmäinen. Kokoomustausta ei ennenkään ole ollut tae geopoliittisesta suoraselkäisyydestä. Presidentistä Presidentistä menisi sanomaan. Uudenvuodenpuhe oli niin kömpelö soppa että viittaa itään päin neuvonantajaa etsiessä.
Ilmoita asiaton viesti
Silloiset stalinistit yms. Moskovan apulaiset ovat varmaan nykyään suvakkien joukossa?
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut voi olla mutta suurin osa ei. Wille Rydmannin isä Kari Rydman on samoilla linjoilla kuin pojanpoikansa mikä onkin loogista ja johdonmukaista. Suvakki on muuten sanana samaa kategoriaa kuin luokkapetturi tai revisionisti tai mitä niitä oli.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä onko tässä Moskovan apulainen oltu, oltiin sillä puolella joka katsottiin silloin oikeaksi. Laput silmillä.
Epäilemättä suvakkeja nykyisin. Siinä ei ole mitään hävettävää.
Enemmän häpeän niitä, jotka tekevät erilaisuuden tuomitsemisesta hyveen.
Jos Kari Rydman on Wille Rydmanin isä, onko Wille hänen pojanpoikansa?
Kari Rydman ei ollut koskaan ”työväenluokan etujoukkoa”, niin kuin silloinen iskusanonta kuului. Hän ei leimautunut tähän joukkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Kuukausiliittestä (hs) tuon nappasin. Isoisä. Minäkin olisin varmaan ajautunut ”liikkeeseen” jollen olisi muuttanut Ruotsiin. Siellä ei vastaavaa ollut, ainoastaan erikoisia pikkuryhmiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsilla ei ole 1300 kilometrin yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja suhde Venäjään on Suomessa ollut aina traumaattinen. Bernadotten ja Leninin välissä.
Tällä liikkeellä silloin 1970-luvulla oli monta tilausta: isäkapina, kun meidän isämme olivat sotineet Neuvostoliittoa vastaan, isänmaallisuuden ihanteiden kääntäminen vastakohdakseen. Kansalaissodan raakuudet alkoivat paljastua.
Opiskelijaliikkeessä tämä oli tarkasti laskelmoitua: entä jos saadaankin joukot mukaan ihailemaan Neuvostoliittoa? – Se onnistui ja kaikki fiksuimmat olivat mukana.
Nyt en uskalla puhua naapureiden kanssa Venäjästä yhtään mitään.
Venäjävastaisuus on kouriintuntuvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä naapuristossa ei Venäjävastaisuutta ole. Ei muuten muutakaan vastaisuutta sen kummemmin kuin myönteisyyttäkään.
Mitä sinä puhuisit Venäjästä jos esim olisit täällä?
Ilmoita asiaton viesti
Kulttuurista, vaikka tämä vastaus kliseiseltä kuulostaakin. Kirjallisuudesta, musiikista ja vaikka epävirallisesta Venäjästä. Siellä on ollut aina kriittinen joukko joka yrittää saada äänensä kuuluviin.
Niin nytkin.
Neuvostoaikainen koululaitos oli hyvä: jokainen osaa lausua Puškinia ulkoa. Suomalainen missi ei edes tiedä kuka on Aleksis Kivi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin onhan tälläkin palstalla blogisti Anton Nikolenko, joka raportoi muulla kuin putinin äänellä.
Ilmoita asiaton viesti
”Neuvostoliitossa opiskellessa ja aivan samoin Suomessakin, kun opettajina olivat neuvostolehtorit, opintomenestyksen yhtenä arviointiperusteena oli neuvostomyönteisyys. Monista tosiasioista piti vaieta, muuten olet petturi.”
Ja sama nyky-Suomessa:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/830391/Koti+ei+vo…
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin se vihapuhe tulee islamista. Koska vihervasemmistomme ei uskalla edes puhua asioista oikeilla nimillä, niin se on kehittänyt islamin tilalle islamismin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä miten se eroaa oikeasta islamista. Etten saisi taas vaihteeksi sensurointia päälle tälle kirjoitusalustalle, niin minunkin on tyydyttävä tässä puhumaan islamismista.
Sille on ominaista viha ja vihapuhe vääräuskoisia kohtaan, jotka on kirjattu suoraan Koraaniin. Islamismin rasismi on myös jotain, mitä tässä mittakaavassa ei ihmiskunta ole koskaan ennen kokenut. Muut ihmiset ovat siinä alistettavaa kuonaa, jotka voi alistaa ja ottaa jopa orjiksi. Ja kaikki tämä 2000-vuosiluvulla.
Kummallisinta on, että esimerkiksi Isiksen harratama islam on todettu islamtutkijoiden toimesta todella puhtaaksi islamiksi eli sellaiseksi miksi profeetta Muhamman sen tarkoitti. Todella käsittämätöntä on, että tuollaisen aatteen annetaan täysin vapaasti ja vastustamatta tulla myös tänne Eurooppaan. Kaiken huipuksi moisen aatteen vastustaminen katsotaan täällä Suomessa nyt vihapuheeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Loistavasti kirjoitettu kaimaseni.
Ilmoita asiaton viesti
Lisää samaa menoa nyky-Suomessa:
http://www.hs.fi/m/politiikka/a1462156777919
Ilmoita asiaton viesti
Tuota stalinisten, vähemmistökommunistien tai sinisalolaisten, ihan miten vaan, vaikutusvaltaa liioitellaan kyllä huomattavasti, se oli pieni äänekäs ja näkyvä joukko jolla oli kannatusta lähinnä kulttuuriväen, opiskelijoiden ja akateemisten keskuudessa. Ay-liikkeessä taisi olla Kumi-ja nahkatyöväenliitto ainoa joka oli stalinistien hallussa, tuo pienehkö liitto liittyi kemianalan liittoon -93. Suuret kommunistiset liitot kuten rakennus- ja elintarvikeliitto olivat enemmistön hallussa, kuten koko puolue.
Ilmoita asiaton viesti
Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli taistolaisten hallinnassa, mutta ei loppuun saakka. 1980 -luvun lopulla pidetyissä vaaleissa demarit pääsivät enemmistöksi. Tuskin liittojen yhdistyminen olisi onnistunutkaan, jos liitto olisi pysynyt kommunistien hallinnassa. Viljo Ikonen oli se demaripuheenjohtaja, jonka toimikauden lopussa yhdistyminen toteutui.
Ilmoita asiaton viesti
Ainahan on löytynyt näitä äänekkäitä, hyödyllisiä idiootteja erilaisten aatteiden palvelukseen. Suomessa 60- ja 70-luvulla he ajoivat Neuvostoliiton ja taistolaisten asiaa, 20- ja 30-luvuilla suomalaisten (semi-)fasistien, nyt vuorossa ovat mm. nato-uskovaiset.
Tosin sosiaalisen median ja maailman monimuotoisuuden kasvaminen on tuonut tilaa erilaisille tahoille, joten nyt hyödyllisten idioottien äänet muuttuvat kakofoniaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran minulla on omakohtaista kokemusta Neuvostoliiton muutoksen ajasta, että olin juuri Bresnevin kuoleman jälkeen Neuvostoliitossa, pääosin Moskovassa, SAK:N valtuuskunnan mukana kahden viikon ”opintomatkalla”, jonka aikana meille luennoitiin Neuvostoliiton saavutuksista ja esiteltiin ammattiyhdistysliikkeen toimintaa.
Viralliset esittelyt ja luennot olivat oma lajinsa. Monet niihin uskoivat, mutta eivät kaikki. Sitä meille kuitenkin suomalaisten vetäjien toimesta painotetiin, ettei isännille saa esittää hankalia kysymyksiä. Se oli suomettumista parhaimmillaan.
Virallisen ohjelman ulkopuolella neuvostoliittolaiset isännät kyselivät meiltä, miten Suomessa on saatu talous niin hyvin toimimaan. Ihan selvästi isäntien tiedossa oli, ettei heidän oma mallinsa toiminut.
Kysymyksen asettelu oli ymmärrettävissä sitä taustaa vasten, että Neuvostoliitossa ay-liike oli osa valtiokoneistoa. Meiltä odotettiin liikkeenjohdollisia neuvoja. Emme siihen osanneet muuta vastata kuin, että ohjeita pitää kysyä työantajapuolelta. Suomessa ay-liike valvoo työntekijöiden etuja, eikä osallistu yritysten johtamiseen mitenkään.
Jo tuolloin Neuvostoliitossa tiedettiin, ettei järjestelmä toimi, mutta sitä ei tiedetty, miten tilannetta voitaisiin korjata. Bresnevin jälkeen, oli siinä välissä joitakin heikkoja johtajia, Mihail Gorbatshov yritti muutosta, mutta oli auttamatta myöhässä. Seurasi reaalisosialismin romahdus. Loppu onkin historiaa.
Ilmoita asiaton viesti
” Suomessa ay-liike valvoo työntekijöiden etuja, eikä osallistu yritysten johtamiseen mitenkään.”
Julkissektorilla ja järjestöpuolella tuo ei välttämättä päde ihan yksioikoisesti kun johto saatetaan valita erilaisilla sisäpiiriportinvartijaproseduureilla ja joskus ainakin ennenvanhaan jäsenkirjoihinkin perustuen, ks. esim. http://taunotiusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2176…
Muuten, satuin kerran vuonna muistaakseni ehkä 1987 olemaan helsinkiläisen korkeakoulun salissa kuulemassa talousmaantiedon luentoa. Varmaan se oli joku assari tms. kun ei jäänyt nimi mieleen tai vieraileva mutta hyvin tiesi kertoa. Sanoi hieman ulosanniltaan takellellen mutta erittäin suoraan että Neuvostoliitolla on vielä elonaikaa vain pari vuotta korkeintaan. Sanoi kiertäneensä laajaa maata syvällisesti tarkkaillen eri puolilla ja kertoi mm. poppelin olevan yleisliittolainen bulevardipuu maaperästä ja ilmastosta riippumatta. Olennaisin sanoma oli: Ainoastaan Leningradissa ja Moskovassa on väkeä ja tuotantolaitoksia jotka keskimäärin eivät kärsi kaameasta pula-ajasta ja että kukaan ei usko sosialismiin. Kuulijoita oli joitain kymmeniä ehkä ja hengitystähän siinä pidäteltiin kun ihan virallinen tilaisuus kumminkin… Ei ollut Tiusanen, mutta kukahan hän oli?
Ilmoita asiaton viesti
Mikään ei ole muuttunut. Kun arvostelet totalitaarista aatetta eli islamismia, niin se on vihapuhetta. Ennen kommunismin kritisointi oli syntiä, nyt säkin saa täyteen arvostelemalla islamia. Mielenkiintoista on, että blogistikin on nyt kääntänyt kelkkansa ja siirtynyt sinne arvostelijoiden puolelle. Eikö historia ole tosiaan opettanut kirjoittajalle mitään?
Ilmoita asiaton viesti
Meillehän olisi parasta että venäläiset saisivat asiansa kuntoon. Ei kai tässä kukaan pahaa tahdo. Siinä ajassa oli hauskaakin.
Olin telakalla harjoittelijana 70-luvulla kun Aulikki Oksanen ja jotain Agit Prop naisia tuli viihdyttämään Pansion telakalle taistelevaa työväestöä . Äijät poltti vihreetä Norttia ja kiinnostus esitykseen oli kyllä enemmänkin lihallista kuin vallankumouksellista laatua.yliopistonmäellä naisiin kohdistui aika voimallista nk pöksylähetystä.hauskempaa niillä oli kuin meillä kokoomusnourilla jos totta puhutaan
Ilmoita asiaton viesti
Tiusasen näkökulma on avartava. Kun näkökulmaa jatkaa pidemmälle, huomataan, että Suomen historiassa on useita vihapuheen aaltoja. 1970-luvulla ihmisiä leimattiin tavoilla, joissa oli kuultavissa selviä kaikuja sekä 1930- että varsinkin 1910-luvun vihapuheen (ja -tekojen) aalloista. Asetelmat ja painotukset vain vaihtuivat. Historian tarkastelua voidaan myös jatkaa kauemmaksikin.
Joku oli tehnyt havainnon, että 1970-luvun ”vihapuhujat” ovat tämän päivän ”suvakkeja”. Kehityskaari on ennenkin ollut saman tapainen. Joistakin 1930-luvun vihapuhujista tuli 1950- ja 1960-luvuilla hyvinvointiyhteiskunnan ja oikeusvaltion rakentajia. Välissä oli kuitenkin ollut talvisota. Se aukaisi silmät huomaamaan, että yhtä isänmaallisia voidaan olla, vaikka sanasto ja ajatusmaailma onkin erilainen. Nyt ollaan jälleen sitomassa isänmaallisuutta vain yhdenlaiseen puhetapaan ja leimaamassa, niitä joiden ajatusmaailma ja sanasto ovat toisenlaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Jari Nyberg kirjoitti: ”Kun arvostelet totalitaarista aatetta eli islamismia, niin se on vihapuhetta.”
Rajallisella kokemuksellani en ole törmännyt ilmiöön, että islamismin arvostelua olisi väitetty vihapuheeksi. On aika helppo erottaa ilmiön tai aatteen asiallinen kritisointi ja vihapuhe toisistaan. Olen nähnyt toisaalta islamismin arvostelua ja toisaalta monenlaista vihapuhetta. Jälkimmäinen tarkoittaa ihmisten epäasiallista tai halventavaa nimittelyä jne.
Näkisin mielelläni esimerkkejä Nybergin tarkoittamasta asioiden sekoittamisesta. Vai onko Nyberg kokenut keskustelun ja erimielisyyden siten, että arvostelua ei sallittaisi? Jos islamismin arvostelija sanoo jotakin, jollain toisella on oikeus olla eri mieltä ilman että kumpikaan näistä on ”vihapuhetta”.
Ilmoita asiaton viesti
Se on demokratiavastaisten piirien ideoligisoitu kertomus jossa väitetään että islamia ei saa arvostella. Toinen piirre on että jos huomauttaa jostain epäloogisuudesta tai ylilyönnistä islamarvostelussa on heti suvakkihuora tms.
Ilmoita asiaton viesti