Tauno Tiusanen

Allokaatio on vaikea asia

Allokaatio on taloustieteiden avaintermi, jota tuskin laisinkaan käytetään yleiskielessä. Sillä tarkoitetaan resurssien kohdistamista niin, että hyvinvointia voidaan luoda ja pitää yllä. Taloushistoriassa tapahtui merkittävä käänne, kun kertyneet säästöt allokoitiin teollisiin kohteisiin, toisin sanoen fyysiseen pääomaan, joka loi massiivisessa mittakaavassa kohtuuhintaisia kulutustavaroita markkinoille. Työvoima allokoitui sinne, minne synty kaivostoimintaa ja savupiipputeollisuutta. Näin syntyivät läntiset teollisuusmaat, joiden joukkoon myös Suomi kuuluu.

 

Teollisen toiminnan laajetessa syntyi tiettyjä pullonkauloja, joista tässä yhteydessä voidaan mainita öljykriisi 1970-luvulla. Teollisen toiminnan kasvaessa energian kysyntä kasvoi ripeästi. Öljyntuottajat moninkertaistivat vientituotteensa hinnan. Rahavirrat muuttivat suuntaa. Hyvinvointia reallokoitiin, eli jaettiin uudella tavalla. Öljyntuottajanmaista tuli rikkaita.

 

Lähi-idän öljyntuottajamaat laittoivat rahat kiertämään lainaamalla Itä-Euroopan maille. Näillä lainarahoilla otettiin keskusjohtoisissa talousjärjestelmissä länsimaisia koneita. Uutta teknologiaa ei pystytty hyödyntämään, esim. kilpailukykyisiä vientituotteita ei pystytty tuottamaan. Eli sijoituksille ei tullut minkäänlaista tuottoa. Näin syntyi esimerkiksi Itä-Euroopan maiden velkakriisi, kun kommunistimaat eivät pystyneet hoitamaan lainojaan. Kun rahat oli tuhlattu ja mitään järkevää ei syntynyt tuloksena, talousjärjestelmä sortui. Raha allokoitui vääriin kohteisiin.

 

Vuoden 2008 pankkikriisin syynä oli, että USA:ssa ei ollut riittävästi hyviä sijoituskohteita, joten rahat sijoitettiin kiinteistöihin. Elettiin harhassa, että asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti, joten ne vaikuttivat lupaavilta sijoituskohteilta. Syntyi kupla, joka puhkesi. Huomattiin että rahat olivat ohjautuneet vääriin kohteisiin.

 

Talvivaara on myös tyypillinen esimerkki disallokaatiosta. Kaivosta alettiin suunnittelemaan ja rakentamaan kovalla tohinalla kun nikkelin hinta oli korkealla. Nikkelin hinta kuitenkin laski.  Lisäksi kaivos koki vakavia imagotappioita ympäristötuhojen takia. Sijoittavat kaikkosivat kun he huomasivat joutuvansa ympäristötuhojen maksumiehiksi, ilman mitään toivoa saada liiketoimintaa kannattavaksi ja omalle sijoitukselleen tuottoa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hienon selkokielinen kirjoitus alueesta, johon myös säännöstelytalous liittyy.

Talvivaara tuo mieleeni Outokummun tapauksen. Muistaakseni Outokumpukin teki pari konkurssia ennen kuin alkoi olemaan tuottava kaivos elinkaarensa loppuajan.

Toimituksen poiminnat