*

Tauno Tiusanen

Aleksanteri-instituutti tapetilla

Suomen kuvalehti (SK 27, 8.7.2016) esittää pitkässä jutussaan kysymyksen, mihin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituuttia tarvitaan.

 

Jutun alkupuolella todetaan, että Suomen liityttyä EU:hun, Suomesta löytyi vain kourallinen Venäjään erikoistuneita tutkijoita, kuten Osmo Jussila, Urpo Kivisaari, Ilmari Susiluoto, Pekka Sutela, Tauno Tiusanen ja Timo Vihavainen. ”Hekin tarkastelivat Venäjää usein Suomen näkökulmasta”.

 

Tästä suppeasta joukosta Jussila ja Vihavainen ovat historioitsijoita, jotka molemmat ovat erinomaisesti tutkineet Venäjän historiaa. Neljä muuta ovat yhteiskuntatieteilijöitä. Erotun tästä joukosta kahden yksityiskohdan osalta: en tutkinut vain Suomen näkökulmasta ja en ollut pelkästään Venäjään erikoistunut.

 

Kun Aleksanteri-instituuttia ryhdyttiin hahmottelemaan, asuin Skotlannissa. Työskentelin Glasgow’n yliopistossa professorina ja Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimukseen erikoistuneen instituutin johtajana. Johdin myös alan parasta tieteellistä julkaisua. Valintani tähän vaativaan tehtävään johtui ymmärtääkseni siitä, että olin väitellyt tohtoriksi kyseiseltä laitokselta aiheella ”Lännen suorat sijoitukset itäblokin maissa”.  Vuonna 1990 hyväksytty tohtorintyö kattoi kaikki SEV-maat (siis itäblokin valtiot) siltä osin, miten ne olivat saaneet riskirahaa länsimaista omiin kansantalouksiinsa. Valitsijani arvostivat sitä, että tunsin Itä-Euroopan markkinatilanteen sekä käytännön että teorian osalta.

 

Olin käytännössä tutustunut aiheeseen jo 1973-1975 toimisessani Wienissä amerikkalaisessa konsulttiyrityksessä (Business International). Tämä firma julkaisi 10 kirjan sarjan aiheesta ”Doing Business in Eastern Europe”. Kirjoitin näistä kolme (joista tärkein oli Neuvostoliitosta kertova kirja).

 

Kun kommunistinen systeemi tuli elinkaarensa päähän itäblokissa, sain soiton presidentin kansliasta erikoisavustaja Matti Manniselta. Hän kokosi vuonna 1988 ”Mannisen työryhmän”, joka seurasi itäblokin luhistumista tarkasti. Pekka Sutela ja edesmennyt Ilmari Susiluoto olivat myös tämän ryhmän jäseniä.

 

Syksyllä 1989 tuli aika kirjoittaa työryhmän loppuraportti, joka annettiin minun tehtäväkseni. Romaniassa valta vaihtui vasta jouluna, joten jouduin ennustamaan tämän tapahtuman. Olin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vuosikymmenen vaihteessa (80-luvulta 90-luvulle) myös Neuvostoliitto on ajautunut umpikujaan, mutta asiaa ei käsitelty kyseisessä raportissa.

 

Tahdon siis näillä sanoilla ilmaista, että en ole koskaan ollut ”Venäjän tutkija”, vaan ”itäblokin tutkija”. Monta kertaa minulta on kysytty, miten sain tietoa kohdemaista. Itävallassa ja Saksassa oli lehdistöpalveluita, jotka tarjosivat käännöksiä Itä-Euroopan lehdistä. Käytin mm. näitä palveluja hyväkseni.

 

Kun Suomi oli liittymässä Euroopan Unioniin, sain viestin Lappeenrannan teknilliseltä yliopistolta (silloin Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu), joka halusi ennen kaikkea vaihto-oppilasjärjestelyiden takia saada minut opettajaksi. Tein kaksi vuotta keikkaa Suomeen, jonne palasin noin viiden vuoden Skotlanti-jakson jälkeen ja ryhdyin Lappeenrantaan professoriksi.

 

Muuton yhteydessä kuulin paljon huhuja. Eräs niistä kertoi, että kouluhallinnosta löytyi henkilöitä, jotka yrittivät estää tuloni Suomeen. Samalla huhuttiin, että Aleksanteri-instituutti perustettiin, koska paluumuuttoani ei saatu estettyä.

 

SK:n jutun alussa mainitaan Markku Kangaspuron nimi. Tämä henkilö oli Suomen Akatemian palveluksessa vuosisadan vaihteessa, jolloin Akatemialla oli ”suuri Venäjä-jako”. Kyseessä oli usean miljoonan potti tutkimusrahaa. Kangaspuro vakuutteli minulle kovasti, että teknillisillä korkeakouluilla ei ole oikeutta hakea kyseistä rahaa. Tästä huolimatta laitoin hakemuksen vetämään. Hakemuksia tuli yhteensä 160, joista 30 pääsi loppukilpailuun. En ollut siinä joukossa mukana.

 

Kisan päätteeksi TEKES kävi läpi kaikki hakemukset ja totesi, että ehdottamani tutkimusaihe oli ainoa, joka ansaitsi julkista rahaa. Rahoitus projektille tuli lopulta siis TEKESiltä, ei Suomen Akatemialta.  Jostain papereista täytyy löytyä merkintä, että Akatemian suurprojektissa yksi hanke oli TEKESin rahoittama.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Saan sellaisen kuvan kirjoituksestasi, että vielä 80-luvun lopussa Suomi eli täysillä suomettumisen aikaa ja sinun näkemyksesi NL:n tilanteen kehittymisestä yritettiin nollata ja estää tutkimukset /julkaisut. Kuvaavaa on, että kun Viro itsenäistyi ja Suomi ei tehnyt elettäkään veljeskansan itsenäistymispyrkimyksissä, niin presidentti Koivisto totesi, että "olimme hyvässä seurassa". Hän tarkoitti, että asia tuli aivan puun takaa, vaikka olit toisinajattelijana tuonut esiin NL:n romahdusvaaran.

Suomen kulttuuriin kuuluu, että viisari heilahtaa nopeasti toiseen ääriasentoon. Meillä on hallitus, joka tekee parhaansa eristääkseen Suomen Venäjästä eli meistä on tullut Brysselin juoksupoikia. Mitä mieltä olet, pitäisikö Suomen olla enemmän itsekäs esimerkiksi kauppasuhteissa Venäjän kanssa? Huhut kertovat, että tietyssä ilmansuunnassa olevat EU-maat käyvät kolmansien maiden kanssa Venäjän kauppaa ohi pakotteiden.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Antero Ollila,

minusta tuntuu, ettet tunne tarkkaan tätä pakoteasiaa. USA ja EU ovat laittaneet Krimin valtauksesta vastuulliset venäläiset poliitikot ja Putinin lähipiirin oligargit matkustuskieltoon ja jäädyttänyt heidän länsimaisissa pankeissa olevat varansa. Sen lisäksi länsi on kieltänyt tiettyjen öljy- ja kaasuteknologiaan liittyvien laitteiden viennin Venäjälle. Kaupankäynti ei koske em. tuotteita.

Venäjä on asettanut vastapakotteita, esim. meijerituotteet, joiden viennin loppuminen on koskettanut mm. Suomea. USA ei ole vienyt juustoja Venäjälle. Jos kauppa käy, se on osoitus siitä, että myyjillä on sellaisia tuotteita (esim. lääkkeet, puhelimet, tietokoneet, BMW ja Mercedes) joiden kysyntä Venäjällä jatkuu, talouskriisistä huolimatta, eikä niitä tuotteita Venäjällä ole asetettu tuontikieltoon.

Kysyt "pitäisikö Suomen olla enemmän itsekäs esimerkiksi kauppasuhteissa Venäjän kanssa?" Itsekäs?? Ei EU kiellä meitä käymästä kauppaa Venäjän kanssa, ei tuomasta kaasua ja raakaöljyä, ei edes tilaamasta atomivoimalaa.

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Tottahan se on, että Suomi kärsii nimenomaan Venäjän vastapakotteista. Tietääkseni Suomi on kärsinyt suhteellisesti ottaen eniten vastapakotteista kuin muut EU-maat. Karjatalouden harjoittajat on pantu tosi ahtaalle. Onko Suomi hakenut EU:lta mitään kompensaatiota? Tietääkseni ei, mutta muita EU-maita löytynee siltä listalta. Onko sinulla käsitystä, miksi Venäjä laittoi maataloustuotteita vastapakotteiden listalle? Minulla on jokin aaninki.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #4

Oma käsitykseni on, että heikkoa vastaan on tehokkainta harjoittaa "Divide et impera-politiikkaa". Puheet hyvistä ja luottamuksellisista suhteista voidaan unohtaa kun valtapolitiikasta on kysymys. Ei suurvalla ole moraalia kun se ajaa omia etujaan.

PS: Olisi suotavaa, että Aleksanteri-instituutti tutkisi myös miksi meijerituotteet ovat vastapakotelistalla.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tosiaan on hyvä pohtia mihin julkisilla varoilla ylläpidettyä Alekseanteri-instituuttia tarvitaan.

Jos kyseisen instituutin tutkimusjohtaja antaa lausunnon maaliskuun 4. päivänä 2014, että Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään, voi täydellä syyllä epäillä, että "tutkimusjohtaja" on aikalailla hakoteillä.

http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014030418...

Toimituksen poiminnat