*

Tauno Tiusanen

Lisäarvon arvoitus

Karl Marx oli saksalainen filosofi, joka vietti osan elämästään Britanniassa, teollisen vallankumouksen emämaassa. Vaikka teollisuusyritysten määrä kasvoi, pysyivät palkat alhaisella tasolla. Maaseudulla oli suhteellista liikaväestöä, joista monet hakutuovat teollistuviin kaupunkeihin. Kaupungeissa vallitsi monin paikoin kurjuus. Kansantaloutta ryhdyttiinkin kutsumaan ”synkäksi tieteeksi”, koska kurjuudelle ei ollut luvassa nopeaa loppua.

 

Tarkkailtuaan talouskehitystä 1800-luvun puolivälissä, Marx keksi lisäarvon käsitteen. Hänen mukaansa vain työvoima voi luoda arvoja. Yritykset maksoivat työläisille matalia palkkoja ja myivät tuotteet markkinoille hyvään hintaan. Havaintojen pohjalta hän totesi, että yrittäjä sai lisäarvoa, ts. yrittäjät ottivat itselleen voittoa, jonka olisi pitänyt valua työläisten taskuihin. Tästä johtuen hän keksi sosialismin, jossa yksityisiä kapitalisteja ei hyväksyttäisi ja jossa markkinoita ei sallittaisi. Valitettavasti Karl Marx ei koskaan ehtinyt kertoa sitä, miten tämä toteutettaisiin käytännössä. 

 

Marxin laajasta tuotannosta löytyy kuitenkin vihjeitä siitä, miltä sosialismin, siis ihanneyhteiskunnan, pitäisi näyttää. Marx piti kaikkia palveluita tuottamattomana toimintana. Näin ollen hän katsoi, että sosialismissa ei tarvita lainkaan julkista sektoria. Poliisivoimat palvelevat rikkaiden vain rikkaiden etuja. Sotavoimia ei tarvita, koska työläisvaltiot eivät käy sotia. Karl Marxin teoksissa on selvästi todettu, että valtio ”kuolee pois”, kun on siirrytty sosialismiin.

 

Koko työelämäni tarkkailin keskusjohtoisia suunnitelmatalouksia, joita kutsuttiin yleisesti sosialistisiksi tai kommunistisiksi yhteiskunniksi. Kyseiset yhteiskunnat perustuivat Marxin oppeihin.

 

Tämän yhteiskunnallisen kokeilun lopputulos oli, että kommunististen suunnitelmatalouksien taru päättyi tilanteeseen, jossa valtiot eivät enää pystyneet pitämään yllä kohtuuttoman suurta julkista sektoriaan. Julkinen sektori piti sisällään mm. valtavat salaisen poliisin ja armeijan yksiköt. Itä-Saksassa (DDR) salaisen poliisin joukot olivat asukasta kohden suurempia kuin Natsi-Saksassa. 

 

Karl Marxin kuningasajatus oli luoda taloudellinen demokratia, jossa yksityiset yritykset otetaan työläisten haltuun. Yrityksiä oli tarkoitus hoitaa työläisten itsehallinnon periaatteella tuottamalla käyttöarvoja, ei markkina-arvoja. Miten sosialistiset yritykset vaihtavat keskenään käyttöarvoja, ilman markkinoita, on jäänyt minulle arvoitukseksi.

 

Anarkosyndikalismi oli termi, jota käytettiin melko usein viime vuosisadalla marxilaisten piirissä. Alkuosa (anarko-) viittaa talouteen, jossa ei ole valtiovaltaa. Syndikalismi viittaa työväenliikkeeseen, joka toteuttaa yrityskohtaisesti työvoiman itsemääräämisoikeutta. Kommunistisen Jugoslavian systeemiä kutsuttiin melko usein anarkosyndikalismiksi. Maassa oli melko vahva valtio, mutta yritykset olivat syndikalistisia. Espanjassa sisällissodan aikana paikalliset kommunistit kannattivat anarkosyndikalismia.

 

Viime vuosisadalla monissa länsimaissa oli trotskilaisia ryhmiä, jotka vihasivat stalinismia. Heitä voi kai kutsua anarkosyndikalisteiksi. Eräs heistä oli belgialainen Ernest Mandel. Menin kerran kuuntelemaan häntä 1970-luvun alussa.

 

Suuri osa kuuntelijoista oli nuoria. Puhuja sanoi, että hänen sosialismissaan otetaan koulutus huomioon. Valaistakseen tätä kohtaa hän sanoi, että syndikaaleissa annettaisiin johtaville tovereille suuremmat ja paremmat autot kuin työläisille. Pyysin tältä osin selvennystä. Sanoin, etten halua omaa autoa, koska en koskaan tule käyttämään sitä, vaan käytän julkisia liikennevälineitä. Tältä osin haluan korvaukseksi auton sijaan lisää kesälomaa. Olin kiinnostunut miten yhteiskunnassa, jossa ei ole rahaa eikä markkinoita, voidaan vertailla luontaisetuja. Minkälainen on vaihtomekanismi käytännössä? Jos luovun autoedusta, miten määritellään kuinka montaa lomapäivää se vastaa?

 

Puhuja ei selvästi pitänyt kysymyksestä ja kuittasi asian nopeasti sanomalla, että tämä vaihtosuhde ratkaistaan tarvittaessa syndikaalin istunnossa, ja jatkoi puhettaan. Utopioita on helppo luoda, mutta vaikea toteuttaa käytännössä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Minä taas olen miettinyt visioimaani perustulososialismiin liittyvää mahdollista ongelmaa: jos ajatellaan, että peruselintaso turvataan perustulolla, ja elintason lisäarvon annetaan määrittyä markkinoilla, päädytään melko suurella todennäköisyydellä sellaiseen tilanteeseen, jossa juuri ne peruselintasoon liittyvät tuotteet ja palvelut kallistuvat, kun taas kaikki ylimääräinen halpenee. Ruuantuotanto, siivoaminen, LVI-ala ym. huoltotyöt kallistuvat väkisinkin niin, että putkimies elää leveästi tekemällä pari tuntia töitä päivässä, kun taas esim. tutkija joutuu tekemään suhteessa reippaasti enemmän töitä. Tämä toki johtaa tavallaan reiluun lopputulokseen, sillä putkimiesten elinikä varmasti pitenee ja terveys paranee lähes tutkijan tasolle tuolla kuviolla, kun taas tutkijan elinikä ei lyhene eikä terveys heikkene, ja toisaalta työttömien reservistä kyllä riittää siivoojia ja putkimiehiä jakamaan nuo kalliiksi muuttuvat työt.

Sen sijaan peruselintasoon riittävien tuotteiden ja palveluiden hinnoissa näkyvän inflaation hallitseminen muuttuu oikeasti vaikeaksi heti, jos perustulo vahingossa kasvaa liian suureksi, koska työhaluttomuus lähtee nousuun, ja sitä täytyy taas kompensoida isommilla palkoilla, joita puolestaan katetaan korkeammilla hinnoilla. Tosin perustuloa voi kyllä tarpeen vaatiessa myös pienentää, jolloin palkkatöihin menemisen motiiviksi riittää taas vähän pienempikin palkka. Ainakin deflaatiokierteestä olisi mahdollista päästä eroon sillä, että työhaluttomuudesta tulisi yksi uusi rahapolitiikan työkalu, jolloin tietenkin kaikki työhön pakottaminen lainsäädännöllä pitäisi lopettaa.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Tosin perustuloa voi kyllä tarpeen vaatiessa myös pienentää, jolloin palkkatöihin menemisen motiiviksi riittää taas vähän pienempikin palkka."

Juurikin näin - en usko että perustulo voi olla tuhatta euroa enempää, ja realistisen tason arvioisin olevan 600e kuussa, tai vielä mieluummin 20e päivässä.

Tuo on sitä luokkaa jolla pysyy hengissä, mutta ei se kivaa ole.

Jyrki Paldán

"Ruuantuotanto, siivoaminen, LVI-ala ym. huoltotyöt kallistuvat väkisinkin niin, että putkimies elää leveästi tekemällä pari tuntia töitä päivässä ..."

Miksi noin? Mikä kasvattaisi noiden pakollisten asioiden kysyntää? Johdatko oletuksen siitä että ilman perustuloa köyhät eivät syö mitään tai asu missään, jolloin kysyntä nousisi perustulon myötä, vaiko siitä että ruoantuottajat, siivoojat ja huoltohenkilöt menettävät työintonsa ja siten tarjonta laskee?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Työinnon laskun oletan ensisijaisesti nostavan noita hintoja. Tosin fyysisesti rankat työt saattavat myös kehittyä kovapalkkaisiksi harrastuksiksi, joiden avulla rahoitetaan kivojen töiden tekemistä. Punttisali voi hyvinkin korvautua parin tunnin metsurin hommilla tai raksatöillä kolmena päivänä viikossa, kunhan monivuotinen jankkaava ammattikoulutus voidaan korvata itseopiskelun kautta näyttötutkinnoilla.

Lisäksi tietenkin köyhät ilman perustuloa kuluttavat vähemmän myös pakollisia asioita, kuten vaatteita ja kodinkoneita, jolloin perustulo luonnollisestikin kasvattaa ainakin jossain määrin myös kulutuskysyntää, eli osittain molemmat ehdottamasi vaihtoehdot ovat oikein, eikä kumpikaan yksinään.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #11

Aivan, ymmärrän.

Itse olisin kuitenkin hyvin varovainen moisten oletusten tekemisessä, siihen tarvittavat mallit kun eivät ole kovin yksinkertaisia.

Perustulo poistaisi kokonaan kannustinloukut, lisäisi työmarkkinoiden joustoa, mahdollistaisi osa-aikaisen yrittämisen ja mahdollistaisi vapaamman opiskelun. Lisäksi, riippuen sen toteutustavasta, vaikuttaisi radikaalisti marginaaliverotukseen. Miten tuo vaikuttaisi työntekoon on täysi mysteeri, puhumattakaan alakohtaisista tuntimääristä ja työn tarjonnasta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #13

Oletuksia voi tehdä ilman monimutkaisia mallejakin, kun rakentaa mieleensä numeerisen motivaatiojärjestelmän, joka huomioi yksilöiden perustarpeet ja vietit. Ei ihminen ole sen monimutkaisempi vekotin kuin palveluskoirakaan, ja niiden onnistuneessa koulutuksessa motivaatiojärjestelmän tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää. Ne jotka noudattavat samoja oppeja kaikkiin yksilöihin, pilaavat yli puolet koirista, kun taas ne, jotka kykenevät tunnistamaan koirayksilöiden perusluonteet mallinnetusti, onnistuvat lähes aina. Ihmisjoukkojen analysointi onnistuu samoilla periaatteilla

Perustulolla voisi tosiaan olla paljon muitakin mielenkiintoisia vaikutuksia. Jos esim. aikuisten perustulo olisi n. 600,-/kk/hlö (+200,- asumislisä mahdollisine harkinnanvaraisine kuntalisineen) ja lasten n. 400,-/kk/lapsi (+100,- asumislisä), päästäisiin tilanteeseen, jossa kolmilapsinen perhe Helsingissä saisi 3.100,-/kk, eli jonkin verran alle tyypillisen toimeentulotuen ilman kuntalisiä, eikä tarvittaisi mitään asumistukia, kotihoidontukia sun muita peruspäivärahoja. Kuntalisät astuisivat sitten kuvaan niillä, jotka eivät oikeasti kykene tekemään töitä elantonsa eteen, kun taas loput voisivat mennä töihin vaikka parinsadan euron kuukausipalkalla niin halutessaan (mitään lakien avulla pakottamisia orjatyöhön ei tietenkään saisi olla, koska silloin työhaluttomuus ei enää toimisikaan rahapolitiikan työkaluna). Siinä syntyisi kaikenlaisia piianpaikkoja, talkkarinpaikkoja sun muita, kun palkkaamisen kynnys katoaisi.

Lapsilukukin voisi lähteä kasvuun, kun isoa perhettä haluavat ihmiset voisivat keskittyä lisääntymään valtion kustannuksella urakalla, ja kasvattamaan lapsiaan pyllynpesijöiksi ja eläkkeenmaksajiksi niillekin, joita matkustelu ja muu huvittelu kiinnostaa lapsiperhe-elämää enemmän. Siksi otinkin esimerkiksi 3-lapsisen perheen, koska nykyinen politiikka, jossa kaikkiin tukiin (paitsi toimeentulotukeen) sisältyy rankaisu useamman kuin kahden lapsen hankkimisesta, väkisinkin johtaa väestönkasvun tyrehtymiseen, kun koko ajan kasvava osa ihmisistä kuitenkin jättää lapset kokonaan hankkimatta. Lopputulos on väkisinkin keskimäärin vähemmän kuin kaksi lasta kahta aikuista kohden.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Marxilaisuus perustui hyvin kapealle katsantokannalle - alkukantaiseen teolliseen tuotantoon, jossa yksittäiset kapitalistit omistivat tuotantovälineet.

Tällainen äärimmäisen rajoittunut katsantokanta tuotti virheellisen kansantaloudellisen opin.

Vaikka Adam Smith oli Marxia yli puolen vuosisataa aikaisempi yhteiskuntatieteilijä eikä teollista vallankumousta vielä siinä vaiheessa juurikaan ollut syntynyt, hänen näkökulmansa oli hyvin laaja-alainen ja hänen luonnehtimansa markkinatalouden lainalaisuudet pätevät lähes sinällään tänäkin päivänä. Hän ei rajoittanut näkemystään yksistään tuotannolliseen teollisuuteen, vaan tarkasteli kaikkea liiketoimintaa ja kaupankäyntiä.

Lienee jokaiselle selvää, että kun yhteiskunnan BKT:sta liki 70% tulee palvelusektorista, ei konkreettisiin tuotantovälineiden omistukseen pohjautuvalla teorialla enää ole sijaa. Tuotantovälineet ovat hymy, aivot, ihmisen kasvot, tietotaito ja sosiaalinen lahjakkuus. "Riistettäviä tuotantotyöntekijöitä" ovat robotit ja muu automatisaatio. Maataloussektorilla puolestaan on edetty koneelliseen tehokkuuteen, jossa yksi isäntä tuottaa tuhatkertaisen määrän viljaa kuin sata sirpillä leikkaajaa Marxin aikana. Ei voida puhua silloin riistosta sielläkään.

Koko tuo kehitys puolestaan on seurausta markkinataloudesta, jossa yhteiskunnan resurssien allokointi tapahtuu kysynnän, tarjonnan ja hintajärjestelmän kautta.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Maataloussektorilla on tietenkin koneellista tehokkuutta, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä harvoja, jotka vielä alalla suostuvat toimimaan, voisi riistää. Maataloustukijärjestelmä (ja sen seuraukset) on niin mätä, että perustulo kyllä johtaisi valtavaan alanvaihtobuumiin. Siinä vaiheessa tuottajahinnat joko lähtisivät taas nousuun, tai ruokaa olisi pakko tuoda länsimaiden ulkopuolelta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Marx analysoi terävästi aikansa kapitalismia. Eikä sen perusta ole siitään muuttunut. Marxin Pääpma on edelleen hyvin ajankohtainen. Suosittelen luettavaksi. Kapitakismin arvostelun lisäksi Marx loi utopistisia kuvitelmia siitä, miten oikeudenmukaisen yhteiskunnan pitäisi toimia. Valmista mallia hän ei koskaan esittänyt.

Lenin jatkoi Marxin pohjalta, mutta loi kyllä aivan itsenäisesti teorian sosialistisesta valtiosta. Tuota teoriaansa hän myöhemmin sovelsi Neuvostoliitossa sen ensimmäisenä johtajana.

Perusongelma on siinä, että Lenin kuvitteli olemassa olevien olosuhteiden pohjalta tietävänsä, miten niitä pitää muuttaa, jotta päästään ihmiselle sopivampaan toimintaympäristöön eli sosialistiseen valtioon.

Siinä Lenin sivuutti ainakin yhden perusteorian, jonka David Hume tiivisti virkkeeseen: "Siitä, miten asiat ovat, ei ole pääteltävissä, miten niiden pitäisi olla." Tähän Humen giljotiiniin ovat kompastuneet kaikki tulevaisuuden visionäärit.

Tehtävä on mahdoton. Yhteiskuntaa pitää muuttaa paremmaksi, mutta sitä tietoa, millainen lopulta on parempi yhteiskunta, ei ole olemassa. Niinpä politiikassa on pakko tyytyä osaratkaisuihin eli muuttamaan verotusta ja organisaatioita, kuten Suomessa parhaillaan yritetään, kun terveydenhoitoa uudistetaan.

Päättäjiltä kuitenkin puuttuu se tärkein tieto eli se, millainen ihmisen kannalta on yhteiskunta soteuudistusten jälkeen. Vastaako paremmin vai huonommin ihmisten tarpeisiin?

Koko ajan yhteiskunnassa tapahtu määrällisiä muutoksia. Tavaratuotanto ja palvelut muuttuvat. Syntyvyys voi vähetä, kuten nyt ja kasvaa kuten tapahtui II maailmansodan jälkeen. Ihmiset eivät myöskään pysy paikoilaan. Nyt siirrytään kasvukeskuksiin. Esimerkiksi Espanjassa on myynnissä kokonaisia autiokyliä.

Määrälliset muutokset johtavat laadullisiin eroihin. Se leine itsestään selvyys, mutta se tieto puuttuu, mikä muutos johtaa ihmisen kannalta laadultaan perempaan tulokseen. Samalla puuttuu se tieto, mitä muutoksia pitää tehdä, jotta päästään ihmisten kannalta paremmin toimivaan yhteiskuntaan. Humen giljotiini on edelleen voimissaan.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Hume taisi kuitenkin kohdistaa kritiikkinsä konservatismiin ja muuhun muutosvastarintaan, ei muutoksen menetelmiin. Siitä, miten asiat ovat, on kuin onkin pääteltävissä, ovatko ne asiat hyvin vai huonosti, ja kannattaako niitä yrittää muuttaa johonkin suuntaan. Tietenkin sen tietäminen, mitkä muutokset vievät asioita parempaan suuntaan, on vaikeaa, mutta se onnistuu kyllä esim. hypoteettis-deduktiivisella tai abduktiivisella päättelyllä. Tärkein taito visionäärillä onkin taito kyseenalaistaa omat näkemyksensä, pahimmillaan monta kertaa joka päivä.

Hyvä esimerkki päättelyn vaikeudesta on vaikkapa sunnuntaityölisät. Niitä kritisoidaan kovasti siksi, että ne haittaavat yritysten toimintaa, mutta kritisoijat sivuuttavat kokonaan sen, miksi moiset lisät alunperin on keksitty: on ollut näkemys, että ihmisyksilölle on hyväksi elää säännöllistä elämää, jossa työ tehdään virka-aikana ja muu aika vietetään lasten, kodinhoidon ja harrastusten parissa. Kun kuitenkin on töitä, joita ei voi tehdä pelkästään virka-aikaan, on katsottu aiheelliseksi kompensoida sitä työtä tekeville normaalielämän menetyksestä koituvaa haittaa (joka on merkittävä, yötyön tekijät esim. kuolevat nuorempina). Poikkeuksen muodostaa kuitenkin lauantain ja sunnuntain välinen ero lisissä, jossa aikoinaan sunnuntailisässä on korvattu myös sitä, ettei silloin työtä tekevä pääse jumalanpalvelukseen. Nykypäivänä tuo ero on lähinnä absurdi, ja työntekijät tappelevat sunnuntaivuoroista, eikä kukaan halua lauantaivuoroja. Tuossa olisi todellakin korjattavaa, molempien yleisten vapaapäivien tulisi olla samanlaisilla lisillä, jotka voisivat olla jonkin verran isompia kuin nykyiset lauantailisät, jolloin tuplamäärä työntekijöitä hyötyisi, mutta "kirkkolisä" jäisi historian hämäriin. Sekä yritykset hyötyisivät "kirkkolisän" poistumisesta, että vapaapäivinä työtä tekemisestä hyötyvien joukko kasvaisi.

Jyrki Paldán

"Marxilaisuus perustui hyvin kapealle katsantokannalle - alkukantaiseen teolliseen tuotantoon, jossa yksittäiset kapitalistit omistivat tuotantovälineet."

Mikä on lisäarvoon liittyen se fundamentaalinen ero tehtaan ja palveluyrityksen osakkeiden omistamisen välillä?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Fundamentaalisin ero on niiden tuotantovälineiden omistaminen. Palveluyritys on koonnut yhteen henkilökuntansa tietotaidon, mutta henkilökunnalla ja jokaisella yksilöllä itsellään on hallussaan omat tuotantovälineesä. Jos pelisuunnittelija ei haluaa jatkaa vaikkapa Roviolla hän perustaa oman firman ja toimii omilla "tuotantovälineillään". Lankatehtaan liukuhihnan ääressä työskennellyt duunari ei oikein voinut ajatella asiasta samoin.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #10

Jep, kuten oletinkin vetoat teoreettiseen mahdollisuuteen perustaa oma yritys. Miten tuo poikeaa esimerkiksi siitä 1800-luvun riistokapitalismista? Kyllähän silloinkin yksi yksittäinen työntekijä pystyi ostamaan itselleen tehtaan, esimerkiksi menemällä rikkaisiin naimisiin tai vaikka ryöstämällä Fort Knoxin kultavarannot.

Kummassakin, nykyajan palvelutaloudessa ja tuossa 1800-luvun riistokapitalismissa, yhteistä on että käytännössä tuo teoreettinen mahdollisuus aniharvoin realisoituu. Mitä merkitystä on siis spekuloida jollain teoreettisella mahdollisuudella, joka on olemassa vain tulkintana abstraktilla tasolla? Käytännössä lisäarvo toimii edelleenkin ihan samalla tavalla kuten kapitalistisen talouden syntyaikoinakin.

"Jos pelisuunnittelija ei haluaa jatkaa vaikkapa Roviolla hän perustaa oman firman ja toimii omilla "tuotantovälineillään"."

On muuten erinomaista että otit pelialan esimerkiksi.

Siitä huolimatta että tuotantovälineet ovat teoriassa työntekijöiden päässä, pelin kehitys kestää yhdestä useisiin satoihin henkilötyövuosiin ja jopa hyvin brändättyjen ja ammattilaisten täyttämien pelistudioiden peleistä vain n. kolmannes tuottaa voittoa. Ja ennen noiden pelien kehittämistähän ammattilaiset arvioivat markkinat, laskevat sijoitusten kannattavuuden, ennakoivat menekin ja tekevät valtavia panostuksia markkinointiin jo ennen julkaisua. Tuosta rautaisesta monialaisesta ammattitaidosta ja hyvinrasvatusta organisoinnista huolimatta suurin osa julkaisuista tekee persnettoa. Pienemmistä peliyrityksistä reilusti yli 90% tekee tappiota, eikä saa koskaan julkaistua voitollista peliä. Pääoma siis pelaa todella tärkeää roolia myös pelialalla, ja lisäarvoa siellä riistettäisiin useissa tapauksissa ihan samalla tavalla kuin 1800-luvun hiilitehtaissa, elleivät ay-liikkeet olisi tilannetta hillitsemässä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Marx pikemminkin ennusti mihin maailma menee, kun se orgaanisesti kehittyy. Orgaanisesti, ei keinotekoisesti kuten reaalisosialismissa tapahtui. Kapitalismin on ensin haaksirikkouduttava, ja sehän haaksirikkoutuu väistämättä, vaikka sitä nykyisellään viivytetään kaikin keinoin, ja sen jälkeen niillä ihmisillä, jotka tuosta haaksirikosta selviävät ei jää muuta mahdollisuutta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa toimia yhteistyössä, siis sosialistiseen malliin. Siihen, milloin tämä tapahtuu, voi kulua vuosikymmeniä, ehkä satojakin, ellei koko maailmaa tuhota sitä ennen.

Näihin yhteiskunnan kehitysvaiheisiin joudutaan, ei loikata, kuten on kuviteltu.

Toimituksen poiminnat