*

Tauno Tiusanen

Puola - kohtalotoveri?

Kylmän sodan aikana matkustaessa kommunistimaissa sai kuulla melkoisen liudan tarinoita. Erään tarinan mukaan Stalin oli sodan jälkeen todennut, että kommunismi sopii puolalaisille aivan yhtä hyvin kuin satula lehmän selkään. En ole historioitsija, enkä siksi yritä saada selville, onko Stalin todella esittänyt kyseisen väittämän. Omien työkokemusteni perusteella voin kuitenkin todeta, että tämä väittämä ei ole kaukana totuudesta.

 

Puola oli 1300-1500 –luvuilla suurvalta, jonka osana oli mm. Liettua. Tämä valtio ulottui Itämereltä Mustalle merelle. Suurvallan kulttuuri kukoisti 1500-luvulla. Tämän jälkeen koitti epävakauden kausi, jonka aikana feodaaliruhtinaat käyttivät valtaa valitsemalla valtionjohtajat ja säätämällä lakeja. Jokaisella vaaliruhtinaalla oli valta hyväksyä tai hylätä lakiehdotuksia. Tässä systeemissä maanpuolustus jäi hunningolle.

 

Puolan kohtalo ratkaistiin pitkäksi aikaa 1700-luvulla. Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat Puolan keskenään vuonna 1773. Tätä jakoa tarkennettiin 1790-luvulla kahdesti.

 

Ensimmäinen maailmansota soi Puolalle mahdollisuuden itsenäistyä Salsan ja Neuvostoliiton solmittua rauhan keväällä 1918. Puola itsenäistyi 11.11.1918. Puola on siis Suomea nuorempi valtio, jossa nykyisin on lähes 40 miljoonaa asukasta.

 

Puna-armeija pyrki valtaamaan takaisin menetetyt alueet. Vuonna 1920 tapahtui Veikselin ihme. Puolalaiset voittivat puna-armeijan Veiksel-joen rannoilla Varsovan liepeillä. Tämän tarinan kuulin aikoinaan Varsovan matkoillani yleensä puolenyön ja aamuneljän välisenä aikana hotellin kapakassa.

 

Jo 1920-luvulla oltiin kommunismia viemässä ulkomaille asein, ei ideologian voimalla. On hyvä muistaa, että tuolloin Lenin oli vielä hengissä ja hyvissä voimissa.

 

Hyvin monet puolalaiset kertoivat, että Lenin uskoi vakaasti siihen, että puna-armeijan lähestyessä Varsovaa, karkaavat puolalaiset työläiset massoittain vihollisen leiriin ja ryhtyvät ampumaan maanmiehiään. Useimmat puolalaiset totesivat, että Lenin oli ideologinen fanaatikko, joka oli pahasti vieraantunut todellisuudesta.

 

Toisen maailmanpolitiikan jälkeen sodan voittajat jakoivat Euroopan ja määräsivät Puolan itäblokin piiriin. Kansalta ei kysytty.

 

Puolan, eli sen kommunistisen puolueen, johtoon nousi Boleslav Bierut, joka oli Moskovan mies. Puolan kommunistipuoluetta oli sodan aikana johtanut Vladislav Gomulka, joka syrjäytettiin. Häntä syytettiin nationalistisesta harhaoppisuudesta ja toimitettiin vankilaan vuonna 1951. Bierutin kuoltua Gomulka nousi valtaan vuonna 1956. Taustalla oli mellakointia, jotka olisivat voineet johtaa Unkarissa samana vuonna koetun kansannousun vertaisiksi. Gomulkan heittäminen kehään ie ollut sattumaa, vaan pakon sanelemaa.

 

Gomulka antoi pakkokollektivisoiduille talonpojille mahdollisuuden ryhtyä yksityisiksi talonpojiksi. Yli puolet viljelijöistä käytti tilaisuutta hyväkseen. Heille leikattiin kolhooseista pieni kiintiö huonoa maata. Valtio määräsi talonpoikien myynti- ja ostohinnat, joten yksityiset viljelijät eivät voineet ainakaan rehellisesti rikastua. Elintarvikkeet olivat jatkuvasti ylikysyttyjä.

 

Gomulkan suosio hiipui nopeasti. 1960-luvun lopulla siitä ei ollut oikeastaan mitään jäljellä. Hän oli kovan linjan stalinistien panttivanki. Vuonna 1968 Euroopassa koettiin monin paikoin levottomuuksia. Gomulka ilmeisesti taipui kovakasvojen vaatimuksiin ja sälytti kaiken syyn ongelmista juutalaisten niskoille. Kyseessä oli klassinen esimerkki eurooppalaisesta antisemitismistä, jollaista Puolan lisäksi ei onneksi ole nähty Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen.

 

Tuolloin Puolan juutalaisia oli natsiajan jälkeen olemassa vain noin 30 000. Heitä ajettiin pois viroista ja pakotettiin muuttamaan pois. Ainakin 20 000 heistä muutti maasta pakon edessä. 

 

Julius Struminski oli eräs heistä. Hän oli vuosikausia toiminut valtion hintakomitean johtajana. Hintakomitea oli jokaisessa kommunistisen  systeemin maassa yksi tärkeimmistä toimistoista, joka oli kaikkien ministeriöiden yläpuolella. Hän oli erittäin älykäs ja kyvykäs ekonomisti, johon minulla oli myös kunnia tutustua henkilökohtaisesti. Julius kirjoitti saksalaiseen talouslehteen ja itse kirjoitin artikkeleja englanniksi Business Internationalin (konsulttitoimiston, jossa työskentelin) lehteen. Sovimme, että voimme hyödyntää toistemme juttuja ilman muodollisuuksia. Juliuksen lisäksi tutustuin Oxfordissa ekonomistiin nimeltä Bruz, joka oli myös paennut Puolan juutalaisvainoja. 

 

En tiedä miten juutalaisten pakkomuutto kaiken kaikkiaan vaikutti Puolan talouteen, mutta hyviä uutisia asiasta ei 1970- ja 1980-luvulla kuulunut.

 

Adam Novak oli ollut lihakauppias jo vanhassa Puolassa, ennen toista maailmansotaa. Häneltä kysyttiin, mitä eroa uudella ja vanhalla järjestelmällä on henkilökohtaisella tasolla. Hänen mukaansa erot eivät olleet kovinkaan suuria. Ennen kaupan edustalla oli kyltti, jossa luki Adam Novak ja sisällä oli lihaa. Uudessa Puolassa kauppa oli edelleen samassa paikassa. Kaupan edustalla oli kyltti, jossa luki ”Lihaa”, ja sisällä oli Adam Novak.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Tutustuin 60-luvulla Suomeen avioituneeseen puolalaiseen, joka selvitti minulle, miksi Puolan lipun värit ovat valkoinen ja punainen. Punainen tarkoittaa: olemme kommunisteja; valkoinen, se ei ole meidän vikamme.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Jaruzelski W oli puolalainen vaikka kaikki aikalaisensa sitä eivät ymmärtäneet.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Vuonna 1920 tapahtui Veikselin ihme. Puolalaiset voittivat puna-armeijan Veiksel-joen rannoilla Varsovan liepeillä.''

Tässä erinomainen filmi tuosta tapahtumasta. Suosittelen.

https://www.youtube.com/watch?v=ksf7fmTGuUc

Toimituksen poiminnat