*

Tauno Tiusanen

Punaiset silmälasit

Esko Aho mainitsee Ylen dokumentissa "Kun itänaapuri romahti", että hallitus ei tiennyt, miten heikoissa kantimissa Neuvostoliiton talous oli. Tähän oli syynsä.

 

Suomettuneessa Suomessa kaikki kommunistista systeemiä koskevat kirjoitukset luettiin punaisten, tai ainakin vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Systeemiin realistisesti suhtautuviin kirjoituksiin suhtauduttiin kriittisesti tai erittäin kriittisesti. On käsittämätöntä, miten ylivoimaisesti itä voitti propagandasodan. En ihmettele, että Venäjän nykyinen totalitaristinen hallinto käyttää edelleen samoja, hyväksi todettuja vaikuttamiskeinoja.

 

Suomettuminen siis johti siihen, että realistisen tiedon jakaminen itäblokin talouskehityksestä sai aina aikaan negatiivia reaktioita. Korkealla tasolla tietoa ei haluttu ottaa vastaan.

 

Tähän viittaa Alpo Rusi kirjassaan Etupiirin ote (Gummerus, 2014). ”Jaakko Blomberg on kiinnittänyt huomiota siihen, miten lännessä epäonnistuttiin neuvostotalouden arvioimisessa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, koska jopa Suomessa oli asian suhteen kiistatonta asiantuntemusta. Hallituksen piirissä oli kuitenkin kriittisen informaation vastaanottokyvyssä puutteita. ” Tässä yhteydessä Rusi viittaa nimeeni ja siihen, että toimin 1980-luvun lopulla presidentti Mauno Koiviston neuvonantajana. Olin kirjoittanut myös kirjoja aiheesta, esimerkkeinä vaikkapa Talouden uudet haasteet ja sosialismi (Otava, 1985), sekä Evalle tehty Marxista markkinatalouteen (1991).

 

Realistisen taloustiedon saaminen itäblokin maista oli melko helppoa. Kaikille paikan päällä käyneille oli ilmiselvää, että kansa elää köyhyydessä. Jos kansa on köyhää, ei taloudella noin yleensä mene hyvin.

 

Itse hankin tietoni mm. vierailemalla itäblokin maissa, tutustumalla paikallisiin ihmisiin, tutustumalla itäblokin emigrantteihin ja hankkimalla tietoa heidän kauttaan, sekä etenkin lukemalla kommunistimaista peräisin olevia julkaisuja ja tilastoja. Osa oli propagandaa, osa käyttökelpoista. 

 

Itävallassa toimi käännöstoimisto, joka kylmän sodan kaudella käänsi itäblokin maista peräisin olevia julkaisuja saksaksi. Tilasin näitä tietopaketteja vuosikymmenien ajan. Tästä johtuen pysyin ajan tasalla jokaisen kommunistimaan talouskehityksestä, itäblokissa julkaistujen alkuperäislähteiden käännöksien avulla. Monesti käytin näitä palveluja, kun tarvitsin tietoa raskaista talouskatsauksista, joita keskusjohtoiset taloudet tuottivat.

 

Urani aikana tapasin erittäin monia itäblokin emigrantteja, jotka olivat muuttaneet länteen kyllästyttyään kommunistiseen systeemiin. He olivat pettyneet siihen, että sosialismi lupasi kaikkea hyvää, mutta ei pitänyt lupauksistaan kiinni.

 

Jokaiseen sääntöön on kuitenkin poikkeus. Asuin 1970-luvun alkupuoliskolla pari vuotta Skotlannissa, jossa tutustuin Prahasta kotoisin olevaan pariskuntan. He kertoivat tarinan siitä, miten heitä syrjittiin opettajina. 1980-luvulla törmäsin sattumalta pariskunnan isäntään, joka sanoi työskentelevänsä Länsi-Saksassa. Systeemin romahdettua 1989, kuulin että tämä pariskunta oli koko lännessä viettämänsä aikakauden (noin 20 vuotta) työskennellyt Tšekkoslovakian salaisen palvelun piikkiin. Heitä ei kohdeltu sankareina jälkikommunistisessa kotimaassaan.

 

Matkoillani itäblokkiin käytin paikallisia tulkkeja, joita sai tilata ennen matkaa kohdemaan lähetystön kautta Helsingissä. Monista heistä tuli ajan mittaan erittäin tärkeitä tietolähteitä. Heistä myös suurin osa oli kyllästynyt omaan kotimaahansa varsinkin 1980-luvulla. Toinen ja kolmas kotiryssäni olivat, ensimmäisestä poiketen, vapaamielisiä ja selvästi huomanneet, että kommunistinen systeemi ei ole optimaalinen. Heidän avullaan sain mm. järjestettyä tapaamisia Moskovassa haluamieni ihmisten kanssa.

 

Jaakko Blomberg oli kylmän sodan kaudella alivaltiosihteeri, siis virkamiehistön eliittiin kuuluva henkilö. Hän oli vasemmistolainen, joka ilmeisesti suodatti vastaanottamaansa tietoa ideologiansa läpi.

 

On täysin käsittämätöntä, että Blomberg omassa kirjassaan niputtaa kaikki lännen ”idäntutkijat” samaan nollakerhoon. Tästä voi vetää ainoastaan yhden johtopäätöksen: Blomberg ei koskaan tutustunut aiheeseen.

 

Tässä yhteydessä on mainittava erityisesti professori Alec Nove, ehdottomasti paras Neuvostoliiton talouden asiantuntija. Nove nousi perestroikan alettua keskusjohtoisten suunnitelmatalouksien arvostetuimmaksi asiantuntijaksi kaikissa leireissä. Kun Mihail Gorbatshov vieraili Britanniassa 1980-luvulla, hänelle esiteltiin professori Nove. Nimen kuultuaan neuvostojohtaja totesi, että on kunnia tutustua henkilöön, joka tuntee neuvostoyhteiskunnan paremmin kuin yksikään neuvostoihminen. Alec Nove, venäläisen emigrantin poika, kuului aikakautensa historiallisiin henkilöihin, joita arvostetaan riippumatta siitä, minkä väristen silmälasien kautta maailmaa katselee. Olin äärimmäisen onnekas, että sain hänet oppi-isäkseni opiskellessani Skotlannissa 1970-luvulla.

 

Alivaltiosihteerille toivotan rauhallisia eläkepäiviä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

24Suosittele

24 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Kiitos Tauno!

"On käsittämätöntä, miten ylivoimaisesti itä voitti propagandasodan. En ihmettele, että Venäjän nykyinen totalitaristinen hallinto käyttää edelleen samoja, hyväksi todettuja vaikuttamiskeinoja."

Se, mikä hallittiin hyvin Neuvostoliitossa ja nykyisin Venäjällä... "ei omena ole kauas sieltä pudonnut" - hallitaan täällä Suomessakin.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Naulan kantaan totesit!

Samaan suuntaan viittasin toisaalla tässä lehdessä olleessa Tiusasen juttuun liittyvässä kommentointi osiossa.

Rehellisyyttä siis löytyy edelleen, Suomestakin!

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Sen verran on omakohtaista kokemusta, että olin Presnevin kuoleman jälkeen yhtenä SAK:n ryhmän jäsenenä kahden viikon opintomatkalla Neuvostoliitossa. Oli talvi. Ihan ensimmäisenä panin merkille, että hotellimme edessä oli kaivanto, josta koko ajan vuoti lämmintä vettä kadulle. Korjaajia ei näkynyt koko aikana. Sitä ihmettelimme, että on niillä varaa olla korjaamatta.

Virallisilla luenoilla meille todisteltiin neuvostojärjestelmän erinomaisuutta, mutta yksityisesti tiedusteltiin, miten Suomessa on niin hyvä tuottavuus ja kysyttiin jopa liiketaloudellisia neuvoja.

Oli meillä joukossa kommunisteja, jotka lähinnä todistelivat sitä, miten lujille työntekijät kapitalistisessa järjestelmässä joutuvat. Minä ja useimmat meistä vastasivat, että töiden ja logistiikan järjestelyistä heidän on parempi tiedustella työantajapuolelta. Me edustamme työntekijöitä ja yritämme valvoa palkansaajien etuja. Yritystoiminta ei ole meidän alaamme.

Ihan luontaisesti nousi esille kaksijakoisuus. Virallisesti oltiin tyytyväisiä ja kehuttiin järjestelmää. Kun tuli tilaisuus, myönnettiin tuotantotoiminnan puutteet ja kysyttiin neuvoja. Selvästi tiedostettu ongelma oli asetettujen tavoitteiden ja todellisten tulosten välinen ristiriita. Tuotannon ohjaus ei toiminut, eikä hinnoittelu vastannut tuotantokustanuksia.

Siihen neuvostotalous viimein romahti. Sen jälkeen tarvittiin myös suomalaisia talousihmisiä neuvomaan, miten kansantalouden inventoiti on tehtävä, jotta lähtökohdaksi saadaan oikeat luvut. Neuvostoaikaisesta kirjanpidosta oli vain haittaa, kun luvut eivät vastanneet todellisuutta.

Hannu Rautomäki

"Itävallassa toimi käännöstoimisto, joka kylmän sodan kaudella käänsi itäblokin maista peräisin olevia julkaisuja saksaksi. Tilasin näitä tietopaketteja vuosikymmenien ajan. Tästä johtuen pysyin ajan tasalla jokaisen kommunistimaan talouskehityksestä, itäblokissa julkaistujen alkuperäislähteiden käännöksien avulla."

Itäblogissa ja etenkin Neuvostoliitossa ei todennäköisesti koskaan julkaistu todenperäisiä taloustietoja, vaan aina kaunisteltuja ja suurenneltuja.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Eipä nytkään juuri käydä keskustelua Venäjän väistämättömästä järjestelmäkriisistä, johon Suomen pitäisi alkaa varautua.

Arvostamaltani Jaakko Iloniemeltä sen sijaan reipasta puhetta itänaapurista äskeisessä Arto Nybergin haastattelussa.

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

1979 ja 1980-luvun alussa edullisin ja nopein yhteys Suomesta Japaniin, Tokioon, oli lentää Aeroflotilla Moskovan kautta. Menomatka sujui nopeasti vain vaihtamalla konetta Moskovassa. Paluumatkalla sen sijaan oli yövyttävä Moskovassa lentokenttähotellissa. Hotelli oli uudehko, Itä-Saksalaisten rakentama monikerroksinen rakennus. Yksikään hotellin hisseistä ei toiminut. Vessat eivät toimineet aina. Vessapaperia ei saanut panna pönttöön, vaan rautalankahäkkiin pöntön vieressä. Haju kesäaikaan oli mitä oli. Hotellin ravintolan jäävedessä oli kärpäsiä. Ainoastaan tsaikka ja hapanleipä ilman voita olivat syömä- ja juomakelpoisia.

Eräällä matkalla Suomeen kesti kauan (kaksi tuntia) päästä lentokentältä hotelliin. Syynä oli ruotsalainen miesporukka, jolla oli hallussaan kasa japanilaisia pornolehtiä. Miesvirkailija kierrätti koko jonoa moneen kertaan ympäri tarkastuspistettä, ja joka kierroksella selaili pornolehtipinon. Vihdoin passit otettiin säilöön ja lupalappu (yhden yön viisumi) kädessä päästiin hotelliin.

Käyttäjän RistoHuttunen kuva
Risto Huttunen

Muistan kuinka joka kesä kävin sosialismin näyteikkunassa toverillisessa Tallinnassa katsomassa miten asioita ei pidä hoitaa. Muistan Suomeen kirjastoihin lähetetyt kehukirjat tuotantoluvuista yms seikoista - todellisuus oli sivuseikka.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Vielä en ole löytänyt Lyssenkon risteyttämää vehnän ja juolavehnän risteytystä, joks oli uutisena Neuvostoliitto Tänään lehdessä.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Omakohtaiset kokemukseni Neuvostoliitosta Kristallisoituvat 70-luvun alussa luokkaretkellä Leningradiin. Keskikoulun 5-luokkalaisena politiikka ei sinänsä kiinnostanut ja muut aktiviteetit hallitsivat arkipäivää. Toisaalta evakoiden lapsena olin ammentanut vahvan neuvostovastaisuuden ja syystäkin näin jälkikäteen ajatellen. Joten bussilla Lenskiin ja baanalle ylimääräisillä tekstiileillä varustettuna.

Ei tarvinnut olla einstein, kun näki sosialistisen todellisuuden, kauppojen tarjonnan mitättömyys, luokattoman huonon ruuan hotellissa(ainoat valopilkut tee, vaalea leipä ja jälkiruokaleivokset), mahorkan ja lysolin tuoksu oksennusta pidätellen, apaattiset ilmeet kaduilla.... Tämäkö itäinen onnela? Syvä huokaus kun ylitettiin raja Vaalimaalla, Luojalle kiitos.

Oikeistokonservatiiveja konservatiivisempi vasemmisto hyödyllisene idiootteineen ei myöntänyt systemerroria vaan jatkoivat fuulaa leinaten kaiken kritiikin ulkopoliittisesti arveluttavana ja jopa vielä 90-luvulla systeemin kaatuessa jatkoivat samaa jargonia. Pitää muistaa, että Ranskassa ja Italiassa jopa kommunistipuolueet tekivät pesäeron NKP:en. koska siellä oli vasemmistolainen älymystö, joka täältä puuttui ja puuttuu yhä. Olisi pitänyt pyrkiä kehittämään suomalainen sosiaalidemokratia ja vasemmistölaisuus ilman itäistä varjoa, mutta ei käy.

Joskus 2030 olemme saaneet viikatemiehen ansiosta valtakunnan organisaatioihin synnittömät toimijat, luottoni suomalaiseen nuorisoon on eriittäin vahva.

Hannu Rautomäki

Olin itse nuorena kössinä viisi vuotta Neuvostoliitossa Suomi-Neuvostoliitto-seuran lähettämänä opiskelijana.
Kieltä en saapuessani osannut ollenkaan, mutta se tilanne korjattiin nopeasti Leningradissa vuoden kestävällä valmistavalla tehokurssilla. Opettajattaren metodit olivat mielestäni suorastaan nerokkaita.
Sen jälkeen päädyin yksin Moldovan pääkaupunkiin Kishinjoviin teknilliseen kouluun.

Sosialistinen realismi löi päin näköä, ja sain jonkinasteisen kulttuurishokin. Elämä oli köyhää ja perin alkeellista. Ero lehdistön ja TV:n mielikuvamaalailun ja todellisuuden välillä oli ammottava.
Tieto kuitenkin kulki siinä maassa tehokkaasti. Kärvisteltyäni kaksi vuotta siinä tasavallassa samaiselta opettajatterelta tuli vinkki, että kouluun saapuu ministeriön tarkastusryhmä, ja laittoi vielä sanat suuhuni mitä delegaatiolle pitää puhua. Niin sitten käskettynä kehua rellestin kaikkea mahdollista, ja lopuksi, että pohjoisen ihmisenä en sopeudu paikalliseen ilmastoon ja kärsin siitä. Kaikki puhumani oli täyttä soopaa.

Temppu toimi, ja sain siirron takaisin Leningradiin teknilliseen kouluun.
Olosuhteet olivat suunnilleen yhtä alkeelliset kuin etelässäkin.
Syy, miksi en alunperin päätynyt tähän kouluun oli ilmeisesti armeijan oppituoli.
Oppilaat olivat aliluutnantteja univormuissa, mutta ulkomaalaisilla ei ollut menemistä armeijan oppitunneille.
Yhteiskuntaoppi oli yksi aine. Täynnä neuvostososialismin ylistystä.
Erityisesti jäänyt mieleen yksi oppitunti, kun paikallisen puoluepampun poika aukaisi suunsa, ja julisti opettajalle, että sosialismin jälkeen ei tule mitään kommunismia, vaan koko sosialismi romahtaa mahdottomuuteensa.
Vanha upseeri muuttui ensin tulipunaiseksi, ikään kuin turposi ja ei saanut sanaa suustaan.
Arvelen, että tälle oppilaalle ja vanhemmilleen kävi myöhemmin köpelösti. Totuuden puhumisesta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

" En ihmettele, että Venäjän nykyinen totalitaristinen hallinto käyttää edelleen samoja, hyväksi todettuja vaikuttamiskeinoja."

Keinot on moninaiset ja -miehiset. Esim. somen vierasvahvistustrollien lisäksi kotidesantteinamme toimii vuosikymmentenkin kokemuksella vakiintuneissa asemissaan jopa valtionhallinnon virkakoneistoissa erilaisissa tehtävissä esimerkiksi 70-luvun taistolaiskauden SNS-aikoina virkoihinsa sementoituneita hiljaisia tai nukkuvia tai äänekkäitäkin asiahenkilösoluja saavutettujen suhde-etujensa puolustajina nimeä lukuunottamatta muuttumattoman ideologisen ystävyysisänmaansa lukkarinrakkauden ilmansuunnan ja ystävyysseurankin motivoimina...

Ei ihme, että Valtioneuvoston kanslia, joka on asettanut itsenäisyyden juhlavuoden 2017 virallisen Suomi Finland 100 -toimikunnan, esittää viestintäjohtajansa Markku Mantilan suulla (epä?)virallisen huolensa itänaapurimme yhä räikeämmästä sabotaasista Suomineitoa kohtaan > http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223780-p...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mielenkiintoinen blogi ja vielä kiinnostavammat kommentit! Mutta:

Neukkula pysyi koossa yli 70 vuotta, mikä on ihan peijakkaan pitkä aika varsinkin yllämainituissa (Tiusasen kirjoitus ja sen täydennykset)raameissa. Nykyinen Putinlandia on vasta runsaan vuosikymmenen ikäinen, joten ennustan sille jatkoa hamaan tulevaisuuteen.

Kreml hallitsee omaa kansaa medialla ja pitää naapurimaat varpaillaan armeijalla; mitä muuta se edes tarvitsisi? "Kansanedustuslaitos" - sitaatit välttämättömät - tuli sekin juuri "vaaleilla valittua" - lainausmerkit todella tarpeen - joten mikäpäs on Moskovalla hallitessa?

Käyttäjän TapaniMoilanen kuva
Tapani Moilanen

Neuvostojärjestelmä perustui järjestelmälliseen propagandaan alkaen lasten seimistä,kouluihin,yliopistohin,tehtaisiin,konttoreihin päätyen sanatorioitten kautta hautuumaihin.En usko että Putinin johtama diktatorinen klptokratia kovin kauaa pysyy pystyssä kun maasta lähtee satoja tuhansia pitkälle koulutettuja nuoria vuosittain.Jäljelle jäävät vain ne jeesmiehet ja Jees naiset jotka hyötyvät järjestelmän rappiosta.Fysiikan laki pätee myös valtiolaivojen keikuttajille jos laivaan tulvii vettä nopeammin kuin sitä ehditään äyskäröidä ja pumpata niin uppoaahan se.Putinin ainut oljenkorsi on öljy joka on useista erinäisistä syistä on jämähtänyt niin alas että se syö Venäjän valuuttapääomat pian loppuun.Kansalle luvatut eläkkeen korotukset ja virkamiesten palkat jäävät maksamatta.Samaan aikaan kun ystäviksi kelpaavat vain rappiovaltiot,terroristijärjestöt ja muut jotka omien intressien kautta on samassa kategoriassa.Sanotaan että valta sokaisee ja täydellinen valta sokaisee täydellisesti.Putin entisenä katutappelijana tietää että heikkouden paljastaminen saa saalistajat liikkeelle.Tämä pieni kaljuuntuva taisteluaskelein kulkeva juodoka kai ymmärtää sen että mitä paremmin hänellä menee,sitä huonommin menee Venäjällä ja jos hän ei sitä ymmärrä liittyy hän niihin lukemattomien despoottien joukkoon jotka unohdetaan sukupolvessa ja joista on maininta historiankirjoissa.Despootit pysyvät kostamaan kuolemansakkin jälkee koska perässä tulee joukko sekalaisia hulluja joiden katkeruus kumpuaa siitä että tekivät elämässään jotensakkin kaiken väärin.

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Olen ollut tekemisissä Neuvostoliiton kanssa vuodesta 1967 alkaen, enkä näe tässä mitään uutta ja ihmeellistä.
Se, ettei Esko Aho eikä kukaan muukaan aavistanut mitään Neuvostoliiton talouden romahtamisesta, ei ole ihme sekään.
Tiusasella on ollut arvostelukykyä seurata kansainvälistä alan lehdistöä, meillä muilla ei ollut senkään vertaa kuin Esko Aholla.

Olen ollut tekemisissä kielen ja kulttuurin kanssa nämä vuodet, ei siinä taloutta ajateltu. Ihmisoikeuksia ja samizdat-julkaisuja kylläkin.

Joku muukin on arvellut, että Venäjä hajoaa nimenomaan talouteen, en tiedä miten. Kansantalous rakentuu raaka-aineiden hinnan varaan.
Kansa on köyhää niin kuin neukkuaikoinakin. Muutamat hankkivat miljardeja.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni ympäristössä jota hallitsi raskaan teollisuuden idänkauppa. Oli se mielenkiintoista kun nämä lähipiirin miehet siellä reissasivat neuvotteluissa viikkotolkulla . Umpiporvareita, sodan käyneitä miehiä. Osa oli mennyt Kannakselta suunnilleen suoraan Sotakorvausvaltuuskunta Sotevan hommiin. Käsittämättömän realistisesti ne siihen touhuun suhtautuivat mutta noita edellä mainittuja matkakertomuksia kyllä kuuli ja paljon. Se on pakko sanoa etttä eräät huipulla toimineet suomalaisetkin suhtautuivat yllättävän ymmärtäväisesti NL systeemiin joskin epäilivät jatkuvuutta.
Täällä olevat venäläiset kyllä mieltyivät olosuhteisiin todella nopeasti. Kun laivaa varusteltiin luovutusta varten niin sinne ei kuulkaa viety pikkusälää kuten pattereita, mankkareita, kasetteja ja vastaavaa hyödykettä halvimmasta päästä poranterät mukaan lukien. Oma lukunsa oli laivojen ruumaan lastatut ladat ja volgat. Mosset ei enää silloin kelvanneet.
Minulle tilanne valkeni henkkoht kun intin jälkeen v 77 pomo käski ajaan kleinbussilla venäläisiä pukuherroja Turusta Tehtaankadulle. Vakikuskit sanoi että ota pari sataa käteistä ja katso mitä tapahtuu. Kun olin kaksi tuntia istunut helteessä ihmetellen poliisen vaihtoja lähetystön edessä, tuli yks kuljetettavista kysymään haluanko ostaa voita, juustoa, viinaa, makkaraa yms. kaikki olisi länsitavaraa paitsi viina. Annoin 200 ja tavaraa tuli valtavat kassit. Eihän niillä markkoja ollut ja tuolla tavoin niitä pääsivät hankkimaan. Ne oli ihan kivoja kavereita ja kun vietiin sitten pois lähteviä asemalle niin synkkiä oli ilmeet. Tajusi siinä junnukin, ettei kaikki ollut kuten sanottiin.
Kun Naapuri läks johtamaan erästä projektia Sotshiin niin veivät vasarat ja naulatkin Suomesta koska paikanpäältä ei saanut mitään ja jos sai niin laatu oli paskaa ja varastelu ihan pois hanskasta.
Nämä on pikkujuttuja mutta osa isompaa kuviota. Jos joku luulee että ne idänkaupat oli sulle-mulle sovittua hommaa niin ei todellakaan ollut näin.
Tosiasia kuitenkin on, että elimme hyvää elämää. Mikä sitten olisi ollut vaihtoehto . Miettikää miten hyvin meillä olisi asiat jos Venäjä oli normaali valtio.

Toimituksen poiminnat